OLEN EPÄONNISTUNUT KAIKESSA

Hyvät evankelista-toverit! Lajitoverit vaivassa ja valtakunnassa!
Minun on tunnustettava teille luottamuksellisesti yksi asia.
Olen epäonnistunut. Elämä on itse asiassa sarja epäonnistumisia.
Lähes kaikessa mihin olen ryhtynyt olen epäonnistunut.
Lapsena hoitotäti jätti minut yksin keinuun. Ei mennyt kauaakaan kun laskin alleni ja sottasin keinun. Koulumatkalla kerran oikaisin pellon poikki ja putosin ojaan. Kengät kastuivat.
Lasten leirillä juoksukilpailussa metsässä valitsin väärän tien ja jäin viimeiseksi. Nuorena menin mukaan jääkiekkojoukkueeseen. Ensimmäisessä pelissä pääsin nelosketjun keskushyökkääjänä yksin läpi ja kompastuin luistimiini. Toisen kerran pääsin vastustajan maalille ja sain syötön, lämäsin ja lensin takamukselleni kiekon lipuessa ohi… Sen jälkeen luovuin NHL-haaveista ja luokan kaverit olivat samaa mieltä valinnastani.
Rippikoulun loppukokeesta sain 4- ja viitosella pääsi läpi. Keskikoulun ensimmäisellä sain ehdot ja toisella jäin luokalle kolmella nelosella.
Kerran luokassa pidin meteliä, opettaja ajoi minut ulos ja löi minua karttakepillä selkään. Meille molemmille kävi lopulta yhtä huonosti. Minusta tuli rehtori ja hänestä sivistystoimenjohtaja.
Nuorena olimme naapurin pojan kanssa ongella. Hän kysyi olenko kauan harrastanut kalastusta? Vastasin, että "jonkin aikaa.." Hän epäili vastaustani sen jälkeen kun onkeni koukku osui hänen korvaansa ja hän huusi suoraa huutoa Tuusulan Rusutjärvellä. Toisen kaverin kanssa lähdimme talvella yövaellukselle. Eksyimme, kompassi ei toiminut, emme saaneet telttaa pystytettyä, nuotio ei syttynyt ja muutenkin oli kylmä. Kaverin isä kävi hakemassa meidät kotiin.
Kauppaopistossa olin puoli vuotta ja joulutodistuksessa oli 5 hylättyä, kaksi hyvää, kymmenisen tyydyttävää mutta ei yhtään kiitettävää.
Kansanopistossa kuoroon haettiin uusia laulajia. Menin testiin ja sanoin, että en osaa laulaa. Kanttori sanoi "Kokeile…". Aloitin kokeilun ja hän keskeytti sanoen "kyllä minä uskon…".
Samoihin aikoihin pidin ensimmäisen hengellisen puheeni. Puheen jälkeen eräs vanha uskova tuli luokseni rohkaisemaan ja sanoi: "Kiitos poika, se oli muuten hyvä puhe, mutta puhuit liian nopeasti, ei saanut mitään selvää!"
Kerran olin syntymäpäivillä ja otin kakkua ison palan ja leikkasin samalla kakkulautasen muovisen alustan mukaani. Jouduin juhlapöydässä syömään senkin, koska en kehdannut vetää sitä suustani ulos muiden nähden. Israelissa kerran olin menossa bussiin painava rinkka selässä kahden matkalaukun kanssa ja astuin raskaana olevan naisen varpaille hänen huutaessa suoraa huutoa Jerusalemin taivasta vasten.
Lapsieni synnytyksissä vasta varsinainen tunari olen ollut. Ensimmäisen lapsen synnytyksessä söin vaimon kaikki eväät, toisen kohdalla meinasin pyörtyä, kolmannen kohdalla meinasin myöhästyä ja neljännen kohdalla myöhästyin.
Armeijassa ammunnoissa ammuin läheisiin lepikoihin ja kuntoutusloma jäi saamatta. Vääpeli väitti, että minulla oli ampuessa väärä silmä auki. Yliopistossa yksi tentti ei mennyt läpi kun kysyttiin jostain kirkkoisästä, josta en ollut mitään kuullut. Vastasin että "hän oli Jumalaa pelkäävä kirkollisista harrastuksista tunnettu, joka karttoi pahaa ja teki hyvää…"
Kaikissa työpaikoissani olen myös epäonnistunut. Ensimmäisessä kesätyöpaikassa olin kitkemässä sokerijuurikaspellolla. Esimies vihjasi jossain vaiheessa, että osan sokerijuurikkaista voi jättää peltoon. Toisessa kesätyöpaikassa seurakunnassa nuorten iltaani ei tullut ketään ja raamattupiirissä kävi vain yksi mummo. Kerran nuorisotyössä ollessani tulin väsyneenä neljän päivän matkan jälkeen selkä kipeänä kokoukseen pieneen kaupunkiin linja-autolla kahden painavan laukun kanssa vesisateessa astuessani bussista ulos huomasin että minua ei ole kukaan vastassa ja juuri silloin se tapahtui: alushousuista katkesi kumilanka.
Maata Näkyvissä-festareilla oli arkkipiispa vieraana ja isäntänä kahvipöydässä kaadoin kahvit pöytäliinalle.
Jatkuvasti huomaan tekeväni virheitä, mokia ja surkeaa tulosta. Yleensä kaikki mihin ryhdyn jossain vaiheessa epäonnistuu.
Myös kirjoittajana ja puhujana olen epäonnistunut. Kirjoitukseni ovat huolimattomasti tehtyjä, opillisesti epäluotettavia, kieliopillisesti kehnoja, sisällöllisesti surkeita ja hengeltään aneemisia. Puheeni samaa tasoa. Täyttä moskaa. Suorastaan loukkaavaa. Vain kerran minua on onnistanut.
Joulukuun neljäs päivä vuonna 1960 minut kastettiin kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen…

Teuvo V. Riikonen