Puhe avajaistilaisuudessa 14.6.klo 18.00

KRISTILLINEN KIELI SIEVISTELEVÄÄ

Kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyy olennaisesti kieli. On suuri etuoikeus kirjoittaa ja lukea omalla äidinkielellä. Kirjoittajan tavoite on, että tekstiä luetaan, se on ymmärrettävää ja sillä on jotakin merkitystä. Painettuun sanaan tulee uskoa. Se jatkaa työtään senkin jälkeen, kun kirjoittaja on jättänyt sen kädestään. Tai oikeastaan vasta sitten aloittaa työnsä. Painetun sanan mahti on valtava. Sillä liikutellaan miljoonia ihmisiä. Sillä tehdään vallankaappauksia ja pilkataan vallankäyttäjiä. Se on valtava vallankäytön väline. Myös kristinuskon levittämisessä.

Uskon kieli on erilaista

Ihmisen vakaumus ilmenee aina tietynlaisena käyttäytymisenä ja käsitteistönä, joka ilmaisee ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa. Jokaisella uskonnollisella yhteisöllä on oma sanasto ja tapakulttuuri. Siinä ilmenee uskon kieli. Uskolla on sekä kollektiivinen että subjektiivinen kieli. Kollektiivista kieltä ymmärtää kunkin yhteisön omat edustajat. Tämä sama ilmiö ilmenee eri ammateissa, järjestöissä, puolueissa ja vastaavissa. Ulkopuolisen on vaikeaa päästä johonkin yhteisöön tuntematta yhteisön kieltä. Esimerkiksi Suomen kirkon herätysliikkeillä ja hengellisillä liikkeillä on oma sisäinen kielensä. Se on toisaalta turvallisuutta tuova asia. Mutta samanaikaisesti monet näiden liikkeiden julistajat ja kirjoittajat ovat tämän oman kielensä vankeja.
Uskonnollisella kielellä on moni merkitsevä rooli. Sama sana voi merkitä jollekin toiselle eri asiaa kuin toiselle. Usein ihmiset vierastavat toisten erilaisia tapoja ja myös kieltä. Joskus se ilmenee loukkaantumisena tai jopa toisen samaan muottiin pakottamisena. Silloin se rikkoo toisen ihmisen persoonallisuutta.
Uskon subjektiivinen kieli on jokaisen henkilökohtainen sisäinen kokemus ja näin ollen ainutlaatuinen. Se heijastaa sitä, mitä kollektiivinen kieli on vaikuttanut ihmiseen kasvatuksen ja ympäristön kautta. Uskon kielen erilaisuuden ymmärtäminen auttaa hyväksymään erilaisuutta ja jopa sietämään erilaisuutta. Asiat voidaan sanoa monella tavalla. Yksi ihmisen tehtävä onkin ymmärtää toisen kieltä.
Uskonnollinen kieli elää kirjallisuudessa, runoudessa, musiikissa. lauluissa, taiteissa ja elokuvissa. Raamatun ja kristillisyyden vaikutus näkyy kielenkäytössä. Kristinuskon ajatusmaailma on juurtunut syvälle suomalaiseen maaperään. Toimittaja, joka virassaan suhtautuu kristillisiin uutisiin kielteisesti huomaamattaan levittää hyvää sanomaa kirjoittaessaan jalkapallojoukkueen piinaviikoista ja uralla karrelle palaneen poliitikon kärsimystiestä. Savonlinnan kesän merkittävin kristillinen sanoma kuullaan Oopperajuhlilla.
Lähes joka teos julistaa myös kristinuskon sanomaa. Puhutaan vallasta, rakkaudesta, heikkouksista ja ihmisen raadollisuudesta. Espoosta tulleet vähissä vaatteissa viluilevat naiset korkokengissään ihailevat, miten upeaa on kristinuskon sisältö.

Rehevä kieltä

Kirjojen kirjoittaminen ja painaminen oli 1500-1700 luvuilla pappien etuoikeus. Pietismin ja herätysliikkeiden mukana papiston laatimien postillojen rinnalle syntyi käännettyä hartauskirjallisuutta. Suomalaiset herätysliikejohtajat julkaisivat omien kirjojen ja lehtien lisäksi käännöskirjallisuutta. Näin suomalainen kristikansa opetettiin lukemaan hyviä kirjoja ja kirjoituksia.
Tämän päivän yhteiskunnassa ja kirjallisuudessa kieli on raaistunut ja koventunut. Se näkyy monella tavalla. Kieli elää myös monella tavalla koko ajan. Keltaisessa lehdistössä on jokapäiväistä ihmisten julkinen nolaaminen kirjoitusten kautta. Sama ilmiö voi hiipia myös maakunnalliseen lehdistöön. Ykköskohteena on aina julkisuuden henkilöt.
Monille ihmisille on vieras ajatus, että Raamatun kieli on rehevää ja täyteläistä. Siellä puhutaan "Baasanin lehmistä", "kirotuista", "valkeaksi kalkituista seinistä" ja muista vastaavista. Kyseessä on ihmiskuvauksia. Paavalin mielestä kaikki muu evankeliumin rinnalla on "paskaa". Raamatun kirjoittajien tekstit ovat melkoisen herkullisia . Paavalin purevan ironisia ja Jeesus ruoski sanoillaan tekopyhät suohon.
Perinteinen saksankielinen postilla-kirjallisuus on myös tunnetusti rehevää. Myös herätysliikejohtajien esimerkiksi Laestadíuksen käyttämä kieli on ollut paikoin todella ronskia. Hän kirjoitti siveille huorille, rehellisille varkaille ja raittiille juopoille. Seurauksena oli herätys. Me myös hyväksymme, että eri ikäryhmille tulee puhua ja kirjoittaa ymmärrettävällä kielellä.
Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä, että suomalainen kristillinen saarna ja kirjoitustyyli on uskomattoman sievistelevää. Se tulee ilmi kristillisten lehtien uutisoinnissa, radion hartauksissa ja perinteisessä hartauskirja kielessä. Kristillisessä kirjoittamisessa ei uskalleta revitellä koko kielen rikkaudella, raikkaudella ja rehevyydellä. Sitä voidaan tehdä myös yksityistä ihmistä loukkaamatta. Jos se loukkaa meitä kaikkia, se on saavuttanut tarkoituksensa.
Kristillinen kirjallisuus ja kieli potkii palloa omalla kenttäpuoliskolla. Tuloksia eli maaleja se saisi aikaan vasta potkaisemalla pallo toiselle kenttäpuoliskolle. Silloin se saavuttaisi myös uusia lukijoita. Omalla kenttäpuoliskolla se palvelee vain pientä vähemmistöä heidän ehdoillaan. Kielen jatkuvasti muuttuessa kristillisen kielenkin täytyy muuttua. Silti sanomasta ei tarvitse tinkiä.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija