Kuha häntä -savolaispäivien ja kristillisen kirjan päivien avajaispuhe
la. 14.6.2003 klo 10.00 Savonlinnan kauppatori
Teuvo V. Riikonen kaupungin hallituksen jäsen, kirjailija

Hyvät Kuha häntä päiville ja kristillisen kirjan päiville saapuneet!

Ihmisen elämään kuuluu olennaisesti tunteet. Ne näkyvät kasvojen ilmeissä. On todettu että kaikilla ihmisillä kaikkialla maailmassa on 6 perusilmettä. Sen lisäksi jokaiseen kasvoihin mahtuu satoja mahdollisuuksia. Kasvot kertovat paljon. Kun on kyse ilosta, riemusta, onnellisuudesta ja monista muista hyvistä tunteista, niin ne näkyvät kasvoilla. Savolaiseen luonteen piirteeseen sanotaan kuuluvan juuri tämän. ilon, riemun, leppoisuuden ja myös naurun. Mutta elämä ei ole pelkästään iloa ja naurua. Sen myös Savolaiset tietävät. Tai tietävätkö itse asiassa vielä paremmin? Mistä ilo, riemu, nauru ja myös osaaminen, luovuus, taide ja kaikkinainen hyvän luominen nousee? Se nousee useasta lähteestä, mutta hyvin usein myös kivun, surun ja ahdistuksen lähteestä. Kaipauksesta parempaan. Suru ja ilo. Usein ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Onhan meillä monia tähän liittyviä sanontoja kuten ”itku pitkästä ilosta”.

Kuinka paljon todellista iloa, riemua ja osaamista nouseekaan surun lähteistä? Se on kuin sillan ylittäminen. Tuossa vieressä on uusi silta. Kävelin sen muutaman päivä sitten edestakaisin. Silta on aina tie johonkin uuteen. Mutta silta pitää ylittää. Miten savolaispäivien avajaispuheeseen sitten sopii surusta puhuminen kun meidän pitäisi iloita. Me saamme iloita - surusta huolimatta. Suru usein ikään kuin puhdistaa ilon. Elämä vain on sellaista, että suru tulee joskus kysymättä. Myös Savolaisille ja Savo-Karjalaisille niin kuin kenelle tahansa. Näin kävi minullekin ja tälle puheelle. Tasan viikko sitten tällä puheella oli toisenlaiset kasvot. Mutta kun viikko sitten iltapäivällä Suven päivänä seisoin juuri kuolleen äitini vieressä jotain muuttui. Suru tuli mukaan. Kesän ilo sai toisenlaiset kasvot. Suru on meissä silta uuteen. Meissä olemassa olevaan outoon ja salattuun alueeseen. Surun edetessä alamme saada kiinni sellaisesta, mitä emme tienneet itsessämme olevan. Salaisuus on siinä että suru tuntee meidät. Se on odottamassa sillan toisella puolella, mutta joskus se tulee luoksemme erilaisena ja niin kauniina. Siitä nousevat usein kauneimmat sävelmät, koskettavimmat runot, hauskimmat näytelmät, upeimmat kirjat, puhuttelevimmat puheet ja herkimmät laulut.

Kuha häntä savolaispäivät ja myös pienemmät kristillisen kirjan päivät ovat esimerkki luovuudesta ja osaamisesta, joka nousee erilaisista lähteistä. Ne tulevat eri suunnista ikään kuin ylittäen sillan ja yllättäen meidät. Tuoden iloa ja riemua sadoille osallistujille. Kuha häntä savolaispäivät ovat esimerkki kulttuurista, luovuudesta ja osaamisesta, jolle Savonlinnan kaupunki antaa kaiken tukensa ja myös kunnioituksensa. Savonlinnan kaupungin kulttuuritoimi – ja kirjasto, Savonlinnan kesäyliopisto, Savonlinna-Säämingin seurakunta ja myös useat muut pienemmät tahot ovat esimerkkejä siitä miten paljon kauniiseen kaupunkiimme mahtuu osaamista, luovuutta ja tekemisen iloa. Sellaista, jossa kulttuuri tuodaan kansan keskelle, se on joskus kaikille ilmaista ja sinne voi tulla ilman korkokenkiä ja liituraitapukua. Kulttuuria, jossa on lupa nauraa, iloita ja riemuita lörtsyhillot leukaperässä – joskus tosin surun sillan kautta tulemalla.

Savonlinnan kaupungin ja kaupunginhallituksen puolesta avaan kuha häntä savolaispäivät ja kristillisen kirjan päivät. Kiitän kaikkia järjestäjiä, jotka ovat tehneet meille mahdollisuuden kaiken keskellä saada häivähdys ilosta, riemusta ja huumorista. Tuoden meille ikään kuin uutta sillan toiselta puolelta. Avaan nämä päivät runolla. Mikä olisi sinusta paras runo avaamaan nämä Kuha häntä päivät? Oletko kanssani samaa mieltä, että Aale Tynnin Kaarisiltaa kauniimpaa runoa saa etsiä. Näillä runon sanoilla avaan nämä Kuha häntä savolaispäivät.

Kaarisilta