Savonlinnan kristillinen opisto
- kevätjuhla 23.5.2003

”Elää elämäänsä ja elämän mittaan toipua siitä – sitä kyllä voisi sanoa elämäntehtäväksi.” tuon ajatuksen sanoin haluan kiittää teitä kaikkia tästä vuodesta. Savonlinnan kristillisen opiston 57 työvuosi on päättymässä. Näiden vuosien aikana yli 3000 ihmistä on opiskellut näillä pitkillä linjoilla. Saat siirtyä entisenä opiskelijana tähän pitkään ketjuun. Ihmisen elämään liittyy unelmia. Eräs mies meni Israeliin ja halusi nähdä itkumuurin. Hän sanoi taxi-kuskille ”vie minut sinne missä ihmiset itkee, rukoilee ja työntää lappuja seinään” Taxi-kuski vei hänet pankkiautomaatille. Syksyllä kansanopiston linjalle tulevalla on unelmia. Unelmia elämään ja tulevaisuuteen liittyen. Osa unelmista toteutuu vuoden aikana osa ei. Elämään kuuluu myös pettymykset, vastoinkäymiset ja epäonnistumiset. Jos olet tällaista kohdannut tilanne on hyvä. Vapaan sivistystyön alainen oppilaitos on koulutuksessaan ja tarjonnassaan nimensä mukaan vapaa. Opintolinjan, mitä opiskelee ja miten opiskelee voi valita vapaasti. Internaattielämä ja internaattipedagogiikka tuo siihen oman lisänsä. Joku voi ajatella, että opinko minä mitään täällä? Oppiminen on aina erilaista ja jokainen oppii omalla tavallaan. Emme voi turhentaa kenenkään työvuotta, vaikka tulokset ovat olleet erilaiset. Elämän unelmissa on hyvä muistaa, että puuhun kiivetään juuresta eikä mennä suoraan latvaan. Kansanopisto vuoden aikana on tapahtunut varmasti eteenpäin menemistä ja myös oppimista. Koulunkäyntiavustaja linjalaiset saavat ammatin, musiikki ja teatteri ja ilmaisulinjalla on selkiintynyt tulevaisuuden kuviot ja kymppiluokalla on paranneltu numeroita ja löydetty uutta suuntaa. Opiston tehtävä on antaa sille puitteet. Ne tietysti vaihtelevat kun ollaan lähes 60-vuotiaassa opistossa, jossa on yli kymmenen rakennusta. Henkilökunta pyrkii tekemään ja onkin tehnyt parhaansa oppilaiden hyvinvoinnin eteen. Oppilaat ovat joutuneet myös pettymään, että aina asiat eivät ole menneet toivotulla tavalla. Osa on ymmärtänyt sen paremmin. Lopulta elämässämme avaimet on meillä itsellä käsissämme. Asenne, tahto ja oma toiminta ratkaisee paljon. Näemme sen, että tällä vuodella on ollut merkitystä. Opiston puolesta lausun parhaat kiitokset kaikille opiskelijoille, opiskelijaneuvostolle, omaisille, henkilökunnalle, tuntiopettajille ja kaikille, jotka ovat tehneet työtä tämän lukuvuoden hyväksi. Lukuvuoden päättymiseen liittyy myös haikeutta, eron ikävää jopa kipua. Kuitenkin kaikella on aikansa. Kaikki loppuu aikanaan. Toivon, että lukuvuodesta jää meille kaikille hyvä ja kiitollinen mieli. Kun opetuslapset olivat surullisia ja peloissaan uuden edessä Jeesus lohdutti heitä: ”Älköön sydämenne olko murheellinen uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen. Tuomas sanoi hänelle: Herra emme me tiedä, minne sinä menet Kuinka voisimme tuntea tien? Jeesus vastasi ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” Opetuslapset sanoivat ”me emme tiedä”. Siitä lähtee uuden oppiminen. Se on vapaan sivistystyön ja kansanopistoaatteen mukaista. ”Me emme tiedä Jeesus Kristus on luvannut valmistaa meille sijan. Voimme löytää paikan elämässämme. Unelmat voivat toteutua ja vaikka kaikki eivät toteudu olemme turvassa. Voimme elää elämäämme ja elämän mittaan toipua siitä. Siinä on elämäntehtävää.

Teuvo V. Riikonen