teuvovriikonen.fi - haastatteluja

Savonmaa 23.3.2011

PAHOINVOINNISTA HYVINVOINTIIN

Risto Rasilainen

– Vaikka Suomikin on osa kansainvälistynyttä  maailmaa, koskettaa ihmisiä silti eniten oma arkielämä ongelmineen, sanoo Teuvo V. Riikonen.

KD:n kansanedustajaehdokkaana Etelä-Savossa kampanjoiva Riikonen sanoo ihmisiä kiinnostavan eniten asiat, jotka liittyvät suoraan heidän arkeensa ja elinympäristöönsä.
– Kun esimerkiksi valtamedian käymä turvallisuuskeskustelu yleensä keskittyy Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen, huolettaa kansalaisia turvallisuus oman työpaikan ja elannon säilymisestä, palveluiden pysyvyydestä, tai vaikkapa paikallistiestön kunnosta.

Riikonen sanookin kummeksuvansa näkemyksiä, joissa kansanedustajien toimintaa oman alueensa ihmisten hyväksi kritisoidaan ”kotiin päin
vetämiseksi”:
– Juuri siksihän he äänensä ehdokkaalleen antavat, että tämä ajaisi heidän itsensä kannalta tärkeitä asioita. Kaikkia kansalaisia koskevien muiden asioiden lisäksi, Riikonen toteaa.

Köyhyys palautunut Suomeenkin

Riikoselle erityisen tärkeä poliittinen kysymys on tuloerojen kasvu ja yhteiskunnallisen eriarvoistuminen, joka meillä on jatkunut jo pitkään .
Yksinhuoltaja-siivoojaäidin lapsena hän sanoo omakohtaisesti kokeneensa todellista köyhyyttä.
– Elin oman lapsuuteni silloin, kun hyvinvointi-Suomea vasta alettiin kehittää. Nuoruuteni ja aikuisuuteni aikana yhteiskunnallinen vähäosaisuus ja suoranainen köyhyys Suomessa vähenivät, nyt kehitys on kääntynyt takaisin entiseen.
– Meillä on nyt suhteellisen köyhyysrajan alapuolella eläviä lapsia yhtä paljon kuin 1970-luvulla. Yli 68-vuotiaista kansaneläkeläisistä yli puolet on tilastoitu köyhiksi.
Riikonen ajoittaa muutoksen keskustaoikeistolaisen hallituksen vuosiin 1990-luvun alussa.
– Ratkaiseva virhe tehtiin 1993, uuden verouudistuksen  erottaessa toisistaan pääoma- ja ansiotuloverotuksen.
Suomen velkaantuminen ennen kokemattomalla tavalla uhkaakin nyt saattaa tulevat sukupolvet kestämättömään velkakierteeseen, Riikonen sanoo.
– Kaikkein kipeimmin tämä koskettaa niitä kansalaisia, jotka jo nyt ovat syrjäytymiskierteessä.

  Velkaantumiskierre pakko katkaista

– Tiedämme, miten köyhyydestä on tullut sukupolvelta toiselle periytyvä ongelma. Jos haluamme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan ja estää pysyvän köyhälistön syntymisen Suomeen, meidän on pakko tehdä isoja muutoksia talouteemme.
Tällaisina toimenpiteinä Riikonen luettelee säästöleikkaukset sekä kokonaisveroasteen nostamisen siten, ettei se haittaa työllisyyttä ja yritystoimintaa.
– Lisävelkaantuminen on saatava katkaistua ja verotuloja lisättävä. 
Tämä taas edellyttää elinvoimaista yritystoimintaa ja tuottavuuden parantamista. Siihen päästään johtamistapoja ja työprosesseja kehittämällä sekä uutta teknologiaa hyödyntämällä.

Rehtori rauhanturvaajana

Savonlinnan Kristillisen opiston rehtorina, kaupunginvaltuutettuna sekä Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajana Riikosella on jo nyt vankka kokemus yhteiskunnallisesta ja poliittisesta johtamisesta.
Rauhanturvatehtävistä - viimeksi Afganistanissa vuonna 2008 - Riikonen sanoo hankkineensa ”taistelukestävyyttä”, jonka arvelee riittävän myös kansanedustajan työstä selviytymiseen:
– Kun on kulkenut Kabulin läpi luotiliiveissä ja kypärä päässä, pärjää todennäköisesti poliittisissa mittelöissä eduskunnassakin. Ikää on jo riittävästi asioiden omaksumiseksi, muttei vielä liikaa siihen, että jaksaa myös toimia tehokkaasti niiden läpiviemiseksi.

Lähimmäistä ei jätetä

Omaehtoista aktiivisuutta ohjenuoranaan pitävä Riikonen sanoo yhteiskunnankin selviytymisstrategian edellyttävän jatkossa enemmän yksilötason vastuunkantoa yhteisen hyvän eteen.
– Nykyinen mielihyväkulttuuri ruokkii aivan liikaa ”mulle kaikki ja heti”-ajattelua, Riikonen sanoo.
– Jos emme enää välitä siitä, miten kanssaihmisemme selviytyy ja tulee toimeen,  repeää kuilu hyvin toimeentulevien ja syrjäytyneiden kansalaisten välillä niin isoksi, ettemme pian enää pysty kuromaan sitä umpeen.
– Sosiaalisen eriarvoistumisen myötä välinpitämättömyys lähimmäisistä kasvaa ja yhteiskunnallinen ilmapiiri kovenee - pahimmillaan jopa yhteiskuntarauhaa rikkoen.
Riikosen mielestä muutoksesta on jo olemassa varoittavia merkkejä.
–Ihmisten kanssa jutellessa huomaa selvästi, miten arkipäivän turvattomuus on lisääntynyt. Näin on etenkin ikääntyvien ihmisten kohdalla.
Kyse ei Riikosen mukaan ole vain aineellisesta epävarmuudesta:
– Aineellinen hyvinvointi ,tai sen puute, on toki konkreettinen turvattomuuden aiheuttaja. Se näkyy silti myös henkisenä turvattomuutena, tunteena siitä, ettei ympärillä ja lähipiirissä ole ketään, joka välittäisi tai pitäisi huolta.
– Kun säästöleikkauksiin joka tapauksessa joudutaan turvautumaan velkaantumisen pysäyttämiseksi, Kristillisdemokraatit tulevat toimimaan siten, ettei heikommassa asemassa olevilta enää oteta.
– Hyvinvointivaltio ei nouse vain hyväosaisten etuja lisäämällä, vaan vähentämällä huono-osaisten pahoinvointia.
– Se on myös paras perintö, minkä voimme jättää jälkeemme tuleville sukupolville, sanoo Riikonen.