teuvovriikonen.fi - haastatteluja


KARJALA-lehti 2009

Kirjailija ja rehtori Teuvo V. Riikonen
selvitti sukujuuriaan viidentoista vuoden ajan

"Halu koota isäni tarina vei Suistamolle"

- Ryhdyin kaksikymppisenä etsimään vanhempieni ja erityisesti karjalaistaustaisen isäni juuria. Kun kokosin pala palalta isäni tarinaa, siinä meni suunnilleen viistoista vuotta. Se oli myös surutyötä, joka eheytti minut.

Teuvo V. Riikosen, 49, lapsuuden ja varhaisnuoruuden kasvuympäristö on Tuusula ja siellä tarkemmin sanoen Nuppulinna. Vuodesta 1999 lähtien hän asunut perheineen Savonlinnassa, jossa hän Savonlinnan Kristillisen opiston rehtorina.

Riikonen on koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja ja teologian maisteri. Hän on myös kirjailija ja vaikuttaa kotipaikkakuntansa kaupunginvaltuustossa.

- Isäni Viktor Riikonen oli syntynyt 31.5.1931 Suistamolla Songerjärven rannalla, josta kuuluisalla Kollaan taistelupaikalle on vain parikymmentä kilometriä. Isä kuoli oman käden kautta puoli vuotta ennen syntymääni.

Isänsä suvun taustan selvittämisestä Teuvo kiinnostui kahdeksantoistavuotiaana nähdessään äitinsä valokuvia ortodoksihautajaisista. Se oli hänelle uusi ja yllättävä asia.

- Äiti vastasi "Etkö tiennyt, että isäsi oli ortodoksi?"  Siihen saakka olin tiennyt isästäni kovin vähän, mutta sillä hetkellä päätin selvittää hänen taustojaan niin paljon pystyn.

Teuvo tapasi ja soitteli sukulaisilleen, oli yhteydessä Suistamon Perinneseuraan, tutki arkistoja ja kävi Suistamolla ensimmäisen kerran 1990-luvulla.

Selvitystyön tuloksena häneltä syntyi vuonna 1996 kirja Isäni miksi, joka oli ehdolla vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Isän sukuhaara Varpaisjärvelle

Teuvon vanhemmat olivat Viktor ja Tyyne Riikonen ( o.s. Kurvinen ). Hänen äitinsä oli syntynyt Etelä-Savossa sijaitsevassa Ristiinassa.

- Isäni vanhemmat olivat Aleksanteri ja Anni Riikonen ( o.s. Sisso ). Heillä oli yhdeksän lasta, joista kolme vielä elää. He olivat maanviljelijöitä ja joutuivat lähtemään kaksi kertaa evakkoon Songerselän kunnailta.

Aleksanteri ja Anni Riikonen asettuivat asumaan jatkosodan jälkeen Varpaisjärvelle. Aleksanteri kuoli vuonna 1961, mutta Anni-mummo eli vuoteen 1991, jolloin juuri papiksi valmistunut Teuvo oli siunaamassa häntä ortodoksipapin avustajana. 

Teuvo tapasi mummon useita kertoja. Varpaisjärvellä hän oli kontaktissa myös isänsä sisarien ja veljien kanssa

- Äidin vanhemmista olen nähnyt Ristiinan ukin. Hän kuoli vuonna 1976. Äidinäiti oli kuollut jo 1930-luvulla, jolloin äitini oli vielä alle kymmenenvuotias.

Viktor Riikonen ja Tyyne Kurvinen tapasivat toisensa 1950-luvun alussa Jokelan työväentalon tansseissa, menivät naimisiin ja rakensivat mökin Nuppulinnaan.

- Isä työskenteli Jokelan Tiilitehtaalla rakennusmiehenä. Äiti oli useammassakin työpaikassa, hän aloitti Jokelan Tulitikkutehtaassa ja toimi viimeksi VR:n vaunusiivoojana.

Koti oli kauniissa korpikylässä

Teuvolla on kolme veljeä, Pentti Kalevi, Pertti Juhani ja Mauno Olavi, joista vanhimmilla on joitakin muistikuvia isästään.

- Minulla ei ole mitään. En ole koskaan voinut istua isäni sylissä eikä isä ole taputtanut olkapäätä. Tärkein linkki isääni on toinen nimeni Viktor, jonka olen antanut toiseksi nimeksi myös pojalleni Samuelille.

- Äiti olisi halunnut antaa Teuvo-nimen jo esikoiselle, mutta isä ei. Vasta minusta hän teki Teuvo Viktorin, kun isä ei ollut enää vaikuttamassa nimivalintaan.

Teuvo sanoo, että hänelle tuli sisäinen pakko löytää karjalaiset juurensa, käydä paikan päällä ja koko selvitysprosessista kirja. Ensimmäisen kerran Suistamolle hän lähti päivänmatkalle marraskuussa 1995.

- Silloin oli jo lunta enkä päässyt Songerjärven toiselle puolelle, jossa isän kodin piti sijaita. Päätti tulla uudestaan ja se tapahtui juhannuksen jälkeisellä viikolla 2003.

Teuvo oli tavannut Savonlinnassa suistamolaistaustaisen Alvar Lytsyn, joka oli menettänyt kaksivuotiaana isänsä jatkosodassa. He lähtivät yhdessä kolmen päivän matkalle Suistamolle ja löysivät Teuvon isovanhempien kodin paikan.

- Se oli minulle suuri helpotus. Miten maan korvesta sukuni onkaan lähtenyt, mutta asunut äärettömän kauniilla paikalla.

Karjalaistaustainen kosmopoliitti

Palattuaan torstaina Suistamolta Teuvo siunasi kesäkuun alussa kuolleen äitinsä Kellokoskella. Hän toi hiekkaa Suistamolta, otti myös Ristiinan ja Nuppulinnan hiekkaa ja sekoitti ne ja laittoi äidin arkulle.

- Vieläkin voisin lähteä ainakin kerran Suistamolle ja viedä sinne veljieni ja serkkujeni lapsia. Luovutetussa Karjalassa minua kiinnostaa myös Laatokan Valamo.

Karjalasta tai karjalaisuudesta Teuvo saattaa joskus tulevina vuosina tehdä kirjan. Hänellä on mielessä jo näkökulma.

- Luovutettujen alueiden palautuksesta pitää voida puhua. Palautuskeskustelua en ole seurannut niin tarkkaan, että minulla olisi asiantuntemusta arvioida, oliko esimerkiksi Kekkosen aikana palautukseen paremmat edellytykset kuin sen jälkeen ja erityisesti 1990-luvun alussa.

Teuvo tuntee olevansa maailmankansalainen, jonka juuret ovat Tuusulassa ja jonka suonissa kiertää savokarjalaista verta. Hän on käynyt tähän mennessä viidessäkymmenessä itsenäisessä valtiossa.

Hänen vaimonsa on eteläkarjalainen, syntynyt Joutsenossa. Lapsia heillä on neljä.

Teksti ja kuva: Markku  Summa

Kuvateksti:

Teuvo V. Riikonen on toiminut kymmenen vuotta Savonlinna Kristillisen Opiston rehtorina. - Kansanopistot soveltuvat erinomaisesti muun muassa maahanmuuttajien koulutuspaikoiksi. Ne ovat lähtökohtaisesti kansainvälisiä paikkoja, joissa ulkomaalaistaustaiset voivat opiskella suomen kieltä, suorittaa peruskouluopintoja ja paljon muuta sekä ylipäätään hankkia valmiuksia elää suomalaisessa yhteiskunnassa, hän sanoo.

Kainalojuttu:

Kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä näkökulma avartuu
Puoli vuotta sotilaspappina Afganistanissa

Kansanopistolla on ollut merkittävä rooli Teuvo V. Riikosen elämässä. Hän kävi keskikoulun eikä sen jälkeen ollut oikein selvillä, mitä haluaa ja mitä osaa. Hän pyrki Helsingin Evankeliseen Opistoon, josta valmistui nuoriso-ohjaajaksi.

- Niinä vuosina itsetuntoni palautui, tunsin löytäneeni elementtini ja osaamisalueeni. Olin Suomen Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen nuorisotyöntekijänä useita vuosia ennen kuin halu opiskella teologiaa heräsi.

Riikonen toimi 1987-1988 sotilasdiakonina YK:n rauhanturvajoukoissa Golanilla. Palattuaan Suomeen  hän hankki erivapauden  - koska ei ollut ylioppilas - voidakseen opiskella teologisessa tiedekunnassa.

- Aloitin opinnot syksyllä 1988 ja valmistuin teologian maisteriksi vuonna 1991 kahden ja puolen vuoden opiskeluputken jälkeen. Papiksi minut on vihitty tammikuussa 1992.

- Työskentelin ensin Helsingin  Evankelisessa Opistossa ja myöhemmin Suomen Luterilaisessa Evankeliumiyhdistyksessä ennen kuin vuonna 1999 aloitin rehtorina
Savonlinnan Kristillisessä Opistossa.

Riikonen oli virkavapaalla rehtorin virasta vuonna 2008 voidakseen toimia puoli vuotta Suomen ISAF-joukkojen sotilaspappina Afganistanissa. Siitä ajasta syntyi kirja Kabulin taivaan alla -sotilaspapin päiväkirja.

- Ehkä vielä kerran voisin lähteä sotilaspapiksi kansainvälisille kentille, hän sanoo.

Kuntoakin viisikymppisellä papilla riittää; hän juoksee maratoneja ja pelaa jalkapalloa. Paras saavutus on pappien jalkapallon SM-pronssi.

"Olin ehdokkaana eurovaaleissa"

Riikonen on ahkera kynämies. Hän on kirjoittanut tähän mennessä neljätoista kirjaa ja seuraava on jo tekeillä. Lisäksi hän on vuosin varrella kirjoittanut lukuisiin lehtiin kolumneja ja artikkeleita. Riikosen mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti marginaalissa olevat  asiat ja ilmiöt.

Kunnallispolitiikkaan Riikonen lähti vuonna 2000, kun häntä pyydettiin ehdokkaaksi. Hän pääsi ja on nyt kolmatta kautta Savonlinnan kaupunginvaltuustossa. Lisäksi hän on varakansanedustaja ja oli myös yksi kristillisdemokraattien ehdokkaista europarlamenttivaaleissa.

- Sain 2015 ääntä, mikä oli ihan hyvä tulos. Vaalikampanjointiin käytiin vain parikymmentä euroa ja ilmoittauduin ehdokkaaksi viimeistä edellisenä päivänä.

Eurovaalien tulokseen Riikonen oli tyytyväinen useasta eri syystä; kristillisdemokraatit saivat oman edustajansa, pienetkin puolueet menestyivät ja suomalaismeppien joukossa on useita ja erilaisten kristillisten kirkkojen ja suuntausten edustajia.

- Europarlamentaarikon valtaa ei pidä liioitella eikä vähätellä. Joskus yksikin ääni ratkaisee. Sitä paitsi kaikki riippuu, miten aktiivinen meppi on ja minkälaisen aseman ja arvostuksen hän saa kollegoidensa parissa.

Turvallisuus on yksi asia, joka on tärkeä poliitikko Riikoselle. Afganistanissa hänen puseronsa olkapäässä oli NATO:n tunnus.

- Suomi ei voi jättäytyä yhteistyön ulkopuolelle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä jäsenyyttä. Tarvitsemme omat puolustusvoimat, mutta eri asia on, miten suuri reserviläisarmeija on tarpeen. Siitä voidaan keskustella.

- Jos reserviläisten määrää pienennetään, ei se mielestäni murenna maanpuolustustahtoa eikä isänmaallisuutta.