teuvovriikonen.fi - haastatteluja


KANSANOPISTO-lehti 1/2007

1. Kuka olet? (nimi, ikä?, toimi/ammatti, side vapaaseen sivistystyön ja/tai kansanopistoon, ehdokkuus > puolue vaalipiiri)

Teuvo V. Riikonen, Savonlinnan kristillisen opiston rehtori ja kirjailija. 7,5 v rehtorina, 2,5 v. kansanopiston opettajana ja 4 v. opiskelijana ja n. 10 v. tuntiopettajana. Lisäksi yhden kk. kansanopiston kesätalonmiehenä. Etelä-savon vaalipiiri. Kristillisdemokraatit.

2. Millaisen roolin näet vapaalla sivistystyöllä yleensä ja kansanopistoilla erityisesti olevan suomalaisessa koulutuskentässä?

Nykyisessä tasapäistävässä koulutuspolitiikassa, jossa suuria yksiköitä vain ihannoidaan tarvitaan pää pystyssä kulkevaa selkokielistä vapaata sivistystyötä. Lainsäädännöllisesti paikka on tarkennettava ja monet rahoitusongelmat selvitettävä, esim. opintososiaaliset edut.

3. Suuri on kaunista -periaate pätee niin koulutuspolitiikassa kuin kuntien PARAS-hankkeessakin. Pystyvätkö suuret oppilaitosryppäät takaamaan sekä opetuksen laadun että tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet?

Pystyvät ja eivät pysty. Kohtaamme yhä enemmän erilaisista taustoista tulevia, jotka tarvitsevat erilaisia väyliä opiskella. Raha ei pelkästään tuo laatua. Enemmän pitää luoda kyseenalaistavia vaihtoehto-opiskelumahdollisuuksia. Tasa-arvoon liittyy myös alueellinen kattavuus.

4. Nykyisessä hallitusohjelmassa korostetaan opiskeluaikojen lyhentämistä, ja tietyissä opiskelijavalintakriteereissä rangaistaan ”välivuoden” vietosta. Millaisena itse näet kansanopistovuoden merkityksen?

Opiskeluaikojen lyhentäminen voi jossakin tilanteissa olla perusteltua, koska Suomi tarvitsee osaavaa ja koulutettua väkeä lisää. Mutta yksilöllisyys on  aina huomioitava ja ns. välivuosi ei ole koskaan turha ihmisen kokonaisvaltaiselle kasvulle.

5. Nykyisessä hallitusohjelmassa korostetaan myös opintososiaalisten etujen parantamista, ”jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista”.  Kansanopistojen vapaatavoitteiset linjat ovat opiskelijan kukkarolle kalliit eivätkä niihin kohdentuvat tuet ole kovin suuria. Saman oppilaitoksen ammatillisella linjalla opiskelu on maksutonta.
Miten koulutuksellinen tasa-arvo voisi toteutua kansanopisto-opiskelijoiden kannalta?

Mielestäni juuri tämä on yksi vapaan sivistystyön kansanopistojen ns. pitkien linjojen suurin ongelma, joka kohdataan joka vuosi peruutettuina linjoina, pieninä aloitusryhmiä ja keskeytyksinä. Miten tällaista asiaa ei voida laittaa kuntoon, jos kyse on muutamista tuhansista opiskelijoista?

6. EU:n ulkopuolelta kansanopiston vapaatavoitteiselle linjalle tulevan opiskelijan on lähes mahdotonta saada nykyisten säännösten mukaan opiskeluun oikeuttavaa viisumia Suomesta. Jos tulet valituksi eduskuntaan, mitä tekisit asialle?

Tämä olisi sitten yksi niistä ensimmäisistä asioista, joista ottaisin selvää eduskunnassa ja sivistysvaliokunnassa. EU:n puolelta tulee liikaa turhaa byrokratiaa, jossa terveen järjen käyttö on vähäistä.

7. Vapaan sivistystyön lain tarkoituspykälässä todetaan seuraava: ”Vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisöissä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa.” Millä tavalla vapaa sivistystyö mielestäsi toteuttaa tätä tavoitetta?

Se on vaihdellut eri vuosina ja vuosikymmeninä, mutta kokonaisuus on onnistunut hyvin. Se on suuri määrä ihmisiä, jotka vapaa sivistystyö on kasvattanut kansalaisyhteiskuntaan hoitamaan myös yhteisiä asioita eri tasoilla.