teuvovriikonen.fi - haastatteluja

Itä-Savo 26.10.2014

Nuorempi sukupolvi saattaa kyetä rauhaan Lähi-idässä
Nuorempi sukupolvi saattaa kyetä solmimaan rauhan Lähi-idässä. Tätä mieltä ovat savonlinnalaiset rauhanturvajoukoissa useita kertoja palvelleet Teuvo V. Riikonen ja Saku Linnamurto. Sovun syntyminen edellyttää, että ihmiset kylissä pystyisivät aluksi elämään ja rakentamaan tulevaisuutta edes jäätyneen rauhan kaltaisessa tilanteessa menettämättä läheisiään aseellisten selkkauksien uhreina. Riikosen ja Linnamurron mukaan kuolema synnyttää kostonhalun. Rauhan mahdollisuuteen halutaan uskoa, vaikka sen todennäköisyyttä tai ajankohtaa ei kyetä ennustamaan. Uutiset »

Lähi-idän sotaisuus huolettaa
Aina on tapeltu ja alistettu, mutta nettiajassa Isisin brutaalit julmuudet leviävät kaikkien nähtäville.
Rauhaan on mahdollisuus, joten kyynisyydelle ei pidä antaa valtaa.

Kirsti Lajunen

Lähi-idän sotaisuus ja Isisin terrori huolettavat myös täkäläisiä ihmisiä. Huolta tyynnyttääkseen toiminnanjohtaja ja kirjailija Teuvo V. Riikonen Savonlinnasta sai ajatuksen järjestää yleisen keskusteluillan, jossa puntaroitaisiin kriisin syitä. Tilaisuus pidettiin YK:n päivän aattona Savonlinnassa.
Riikoselle ja Saku Linnamurrolle Lähi-iltä ja aihepiiri ovat tuttuja moninkertaisista rauhanturvatehtävistä. Riikonen toimii parhaillaan sotilaspastorina Libanonissa ja piipahti palvelusvapaallaan kotikaupunkiinsa, Linnamurto puolestaan palasi Libanonista viime keväänä.

Teuvo V. Riikonen muistutti alustuspuheenvuorossaan, että aina on ollut julmia ihmisiä, tapettu ja alistettu. Mikä sitten on muuttunut?
– Isis-järjestö, joka aikoo perustaa islamilaisen valtion, tappaa brutaalisti. Se pyrkii hallitsemaan pelottelemalla ja on siinä onnistunutkin.
Liikkeessä tiedetään olevan noin 35 000 jäsentä, mutta julmuuksien vaikutus saadaan moninkertaiseksi sosiaalista mediaa käyttämällä. Länsimaalaisten ja kristittyjen teloitukset leviävät kaikkien nähtäville ja juuri siihen Isis pyrkii.
Isisin joukkoihin on värvätty vapaaehtoisia myös Suomesta, nuoria miehiä, joilla on maan kansalaisuus. Saku Linnamurto tunnistaa näissä lähtijöissä turhautuneisuutta ja näköalattomuutta: jos ei ole opiskelupaikkaa, ei työtä, ei toimeentuloa, ei kovin helposti saada kiinni elämänsyrjästä.
Näissä tilanteissa ääri-ilmiöt kuten Isis tai rikollinen toiminta koetaan keinoiksi osoittaa olevansa toisten silmissä jotakin.

Rauha tai ainakin laiha sopu Kosovon tapaan on Lähi-idässä mahdollinen, siitä Teuvo V. Riikonen ja Saku Linnamurto ovat yhtä mieltä. Sopu saattaa syntyä hyvinkin nopeasti, jos sotimiseen täydellisesti väsähdetään, tai yhtä hyvin vaatia vielä vuosikymmeniä.
Jos rauha saadaan aikaan, siitä sopii hyvin todennäköisesti nuorempi sukupolvi. Tärkeintä olisi kyetä turvaamaan ensin edes jäätävän rauhan kaltaiset olot, joissa ihmiset voisivat palata arkeen, perustaa perheet ja luottaa tulevaisuuteen. Luottamus ei pääse jaloilleen, kun joku läheinen saa surmansa aseellisissa selkkauksissa.
– Se ruokkii kostonkierrettä, huomauttaa Saku Linnamurto.
Riikonen painottaa, ettei kyse ole uskontojen sodasta, vaan sota johtuu väärin tulkitusta ja ymmärretystä uskonnosta. Lähi-idässä tunnustetaan kolmea uskontoa, joiden peruspilareissa on paljon yhtäläisyyksiä, joskin traditiot poikkeavat toisistaan.
– Lähi-idässä on myös alueita, joilla kristityt ja islaminuskoiset ovat asuneet rauhassa rinnakkain vuosisatojen ajan.
Libanonin tämänhetkinen tilanne on Linnamurron mukaan hyvin vaikea. Loitontamisvyöhyke Syyrian ja Israelin rajalla on kapinallisten hallinnassa, ja kaikki YK-joukot ja sotilasasiantuntijat ovat siirtyneet Israelin puolelle.
– Tunnusomaista on, että siellä alkaa olla ehyiden valtioiden sijaan eri ryhmittymiä ja vahvojakin toimijoita, joiden kanssa YK- joukkojen pitäisi neuvotella, huomautti Linnamurto.
Riikosen mukaan eräs sotilasasiantuntija arvioi, että jos Unifil lähtisi Etelä-Libanonista, kymmenen päivän sisällä siellä vallitsisi täysi kaaos.

Keskusteluillassa käytiin myös ajatusleikkiä. Ideana oli, että Riikosella ja Linnamurrolla olisi aikakone, jonka avulla Lähi-idän historiaan olisi voinut vaikuttaa. Missä hetkessä siis meni väärin?
Linnamurto aprikoi, että sota israelilaisten ja palestiinalaisten kesken vuonna 1948 olisi voitu välttää.
– Jos silloin olisi ollut malttia pysähtyä miettimään ja kaikki osapuolet olisivat etukäteen nähneet, mitä sotimisesta seuraa, aseisiin tuskin olisi tartuttu.
Riikonen olisi palannut vuoteen 1993 ja rauhansopimukseen, jonka Israelin pääministeri Jitzhak Rabin ja palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat tuolloin solmivat Valkoisen talon neuvottelujen päätteeksi.
– Miehet tervehtivät toisiaan kädestä, mitä ei olisi voitu tehdä vihollisten kesken. Mitä tapahtui, kun rauha ei sovusta huolimatta laajentunutkaan?
Israel ja palestiinalaiset ovat Teuvo V. Riikosen mielestä edelleen ongelman ytimessä, ja vasta niiden keskinäisen sovun jälkeen lähivaltioiden riitaisuudet voisivat rauhoittua.

”Ei pidä väheksyä pieniä tekoja”

Myös tavallisella ihmisellä on Teuvo V. Riikosen mielestä keinoja auttaa ja edistää rauhaa. Pieniä tekoja sen puolesta ei pidä väheksyä tai antaa sijaa kyynisyydelle.
Esimerkiksi Syyrian pakolaiset kärsivät tällä hetkellä hirvittävästä inhimillisestä katastrofista.
– Pitäisi miettiä, miten syyrialaispakolaisia voidaan auttaa ja miten apu saataisiin perille. Kaikkialla Lähi-idän alueella pahiten jaloissa ovat vähemmistöt.
Riikonen opastaa, ettei pidä odottaa kovin nopeasti tapahtuvan mitään. Hallintokaaos on vallinnut muutaman tuhat vuotta.
Hän on kokenut rauhanturvajoukkojen roolin merkitykselliseksi. Sotilaspastori on vieraillut kylissä, kouluissa ja kristillisissä kirkoissa ja osaltaan yrittänyt edistää arkista elämänrytmiä ja luoda uskoa tulevaisuuteen.
– Suuri kysymys Lähi-idän maissa on naisen asema ja se, miten siihen suhtaudutaan ja pääsevätkö tytöt kouluun. Mutta sikäläisten naisten asemaa ei pidä verrata länsimaisten naisten asemaan.

Teuvo V. Riikonen
Parikanniemi-säätiön toiminnanjohtaja (virkavapaalla), kirjailija, pappi.
johti ennen säätiöön siirtymistä 13 vuotta Savonlinnan kristillistä opistoa.
Vieraillut lähi-idän maissa vuodesta 1979 lähtien. Toimii parhaillaan Unifil-kriisinhallintajoukkojen suomalais-irlantilaisen pataljoonan esikunnan sotilaspappina Libanonissa ja komennus päättyy marraskuun lopussa. Aikaisemmin kaksi kertaa rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä Golanilla ja Afganistanissa.