PUHE JA HILJAINEN HETKI TEHTÄVÄNSÄ AIKANA MENEHTYNEILLE RAUHANTURVAAJILLE

RAUHANTURVAAJALIITON KESÄPÄIVILLÄ 13.8.2016, SAVONLINNA
Teuvo V. Riikonen


”Onko ollut pahoja paikkoja”, on yleinen kysymys, mikä rauhanturvaajalle esitetään. Samaan aikaan on käyty keskustelua, mitä nimikettä voidaan käyttää niistä entisistä rauhanturvaajista, jotka ovat palvelleet, mahdollisesti loukkaantuneet tai jopa kuolleet palveluksen aikana.

Suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät noin 60 vuotta sitten palvelemaan maailman rauhaa. Työskentely kriisialueilla on ollut aina riskialtista ja myös vaarallista. Se ei ole kuitenkaan estänyt suomalaisia kantamasta vastuutaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Entinen puolustusministeri, nykyinen kansanedustaja Seppo Kääriäinen sanoi kymmenen vuotta sitten suomalaisten rauhanturvaajien muistomerkillä, että ”näissä operaatioissa menehtyneet suomalaiset rauhanturvaajat ovat antaneet korkeimman uhrinsa kansainväliseen kriisinhallintaan ja rauhantyöhön, joten he ansaitsevat pysyvän kunnioituksemme.”

Näillä päivillä sinulla arvoisa rauhanturvaaja on mahdollisuus tavata muita turvaajia, ehkä samaan aikaan palvelleita. Mutta nyt muistamme myös niitä, joilla ei ollut enää mahdollisuutta tulla tänne. Mainitsen heistä kaksi. 

Yksi Libanonin uhreista oli alikersantti Tom Kjällman, joka kuoli Frun kylässä 14.7.1985, kun telamiina räjähti hänen ohjaaman ambulanssin alla. Kjällman ja kaksi muuta lääkintämiestä olivat olleet pelastamassa paikallista miinakentälle jäänyttä siviilihenkilöä. Lääkintämiehet olivat poistuneet ajoneuvosta ensiapua antamaan haavoittuneille juuri ennen räjähdystä. Paikalliset uskonnolliset johtajat alkoivat kutsua Kjällmania marttyyriksi, koska hän oli antanut henkensä paikallisten puolesta.
Toinen esimerkki oli kersantti Petri Immonen, joka 23.5.2007 ilmoittautui vapaaehtoisesti suojaamaan Afganistanin Maimanassa Norjalaisia sairaan hoitajia ja lääkäreitä. Keskustelin seuraavana vuonna Afganistanissa Norjalaisen rauhanturvaajan kanssa, joka asui samassa rakennuksessa Immosen kanssa Maimanassa. Hän kertoi, että kyse oli vain sekunneista, että kuolleita olisi ollut enemmän kuin yksi. Petri Immonen ensimmäisenä suojatessaan muita antoi korkeimman mahdollisen hinnan – oman henkensä.

Suomalaisten asemiin on lentänyt sirpaleita, luoteja, kranaatteja sekä vahingossa että tarkoituksella. Suomalaiset ovat olleet kymmeniä ja satoja kertoja pahoissa paikoissa suojatessaan muiden rauhaa. Miksi uhreja ei ole enemmän, johtuu siitä, että suomalaiset ovat hyvin koulutettuja ja varustettuja, he tottelevat annettuja käskyjä ja kunnioittavat paikallisten olosuhteita ja ihmisiä.
Arvoisat kuulijat

Helsingissä Hietanimen hautausmaalla Sankariristin aukiolla sijaitsee rauhanturvaoperaatioissa kuolleiden rauhanturvaajien muistomerkki. Kuvanveistäjä Matti Peltokankaan valmistama muistomerkki on ”avunkivi” ja se kuvastaa kansainvälistä lähimmäisen vastuuta, jota suomalaiset rauhanturvaajat ovat kantaneet koko rauhanturvaamisen historian ajan vuodesta 1956.
Mutta siihen on liittynyt pahoja paikkoja. Ja myös loukkaantumisia ja kuoleman tapauksia. Uhri on pitänyt maksaa. Meitä suomalaisia on lähes 60 vuoden aikana osallistunut yli 45.000 useisiin rauhanturva operaatioihin, ja niinä vuosina 49 on menehtynyt tehtävää suorittaessaan, liikenne ja muissa onnettomuuksissa tai terveydellisistä syistä. Lähes kaksikymmentä suorissa operatiivisissa tilanteissa.
Työskentely kriisialueilla on aina riskialtista, mutta se ei ole estänyt suorittamasta tehtävää, niin kuin nämä menehtyneet ovat esimerkillään osoittaneet. He ovat antaneet korkeimman mahdollisen uhrin ja ansaitsevat pysyvän kunnioituksemme.  Mutta mitä tarkoittaa uhri tai uhrin laki?

”Elämässä hallitsee uhrin laki. Mitään suurta ja kestävää ei voiteta ilman uhria, ei ilman kärsimystä.” Tämä lause sanottiin 13.3.1940 rauhan tultua annetussa päiväkäskyssä. Tiedämme mitä se tarkoitti Suomessa. Suomea ei valloitettu, uhrin vuoksi säilytimme vapautemme. Sen vapauden, jonka ymmärrämme länsimaisen järjestelmän perustaksi. Siitä kiitämme tänään sotiemme veteraaneja, naisia ja miehiä. Teemme kunniaa.
Raamatun sanomaan liittyy uhrin laki. Toisen piti kärsiä rangaistus toisen puolesta, ”sillä samoin on Kristus kerran uhrattu” sanotaan Raamatussa. Uhri tähtää aina eteenpäin. On tarkoitus, että uhrista syntyy jotain uutta ja parempaa. Kristus uhrasi itsensä, jotta me voimme palvella muita.

Ensimmäisessä Suomen rauhanturvaoperaatiossa palvellut Åke Nykänen sanoi ”Me saimme paljon enemmän kuin annoimme, sillä saimme ystäviä ja ystävyys kestää ikuisesti” Jeesus sanoi, että ”sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta”. (Joh.15:13)
Suomalaiseen rauhanturvaperinteeseen on kuulunut, että ystävää ja kaveria ei jätetä. Älä kysy, mitä pataljoona voi tehdä sinun hyväksi, kysy sinä mitä sinä voit tehdä toisen ja isänmaan hyväksi. Muiden maiden ja kansojen hyväksi, niin kuin teki alikersantti Tom Kjällman ajaessaan antamaan apua haavoittuneelle ja maksoi sen hengellään. Tai niin kuin teki kersantti Petri Immonen suojatessaan muita tai ne kymmenet muut, jotka eivät palanneet kotiinsa omaisten ja läheisten luokse, niin kuin me palasimme.

Arvoisat rauhanturvaajat!
Ystävää ei jätetä myöskään kuoleman jälkeen. Siksi olemme täällä. Kunnioitamme täällä menehtyneiden rauhanturvaajien muistoa. Luotamme siihen, että ”autuaita ovat rauhantekijät, sillä he saavat Jumalan lapsen nimen.” Lähes 60 vuoden aikana kymmenissä operaatioissa on ollut mukana myös sotilaspappi, osan aikaa myös sotilasdiakoneita, jotka ovat olleet osa puolustusvoimien herra kenttäpiispan johtamaa kirkollista työtä. Sitä miten olemme onnistuneet, olemme jäävejä sanomaan, mutta yhden asian sanon.

Me sotilaspapit- ja diakonit olemme osa joukkoja. Olemme lianneet kenkämme samassa mudassa kuin te. Emme ole halunneet eristäytyä kappeleihin, vaan kulkea teidän rinnalla. Siksi meitä on nytkin täällä yli 20 paikalla. Kannamme ylpeänä barettiamme ja olemme kiitollisia, että saimme palvella teitä arvoisat rauhanturvaajat!

Rauhanturvaseurakuntana muistamme myös täällä menehtyneiden omaisia Suomessa ja kaikkialla ja teemme edelleen työtä rauhan eteen. Kiitämme edellisten rotaatioiden työstä ja siunaamme tulevia. Teemme sen hetken hiljaisuudella ja sen jälkeen loppurukouksella.Pyhä Jumala, anna rauhasi poisnukkuneiden rauhanturvaajien sieluille, lohduta heidän omaisiaan ja jälkeläisiä. Kunnioitamme henkensä antaneiden muistoa. Kiitämme edellisten rotaatioiden työstä. Siunaa niitä maita ja kansoja, joiden keskuudessa suomalaiset ovat saaneet palvella. Kiitos, että Kristus antoi henkensä meidän kaikkien puolesta. Tätä rukoilemme nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.
Aamen!