LISÄÄ KURIA KIRKKOON

Valkealan seurakunnan tapaus on osoittanut, että kuri on kirkossa höltynyt. Jotta tilanne ei täysin riistäydy käsistä, kuria pitää lisätä ja otteet koventaa. Lähtökohtana on tietysti, että kirkossa saa olla eri mieltä kunhan on samaa mieltä. Omaa uskoa ja vakaumusta saa toteuttaa, kunhan ei sitä näytä. Tämä ponsi on siirtymäkauden juttu ja asia selkiää lopullisesti tuhatvuotisessa valtakunnassa. Raamatunkäännösten käyttämisessä on kurittomuutta. Tästä lähin otetaan käyttöön vain alkukieli. Joka muuta lukee seurauksena on julkinen raipparangaistus.
Monet uhraa rahaa myös moneen eri kohteeseen. Tästä lähin sama henkilö voi uhrata vain yhteen kohteeseen. Ja mieluummin joku kirkollisen näköinen taho. Nykytekniikalla voidaan myös kontrolloida paljonko kotitietokoneella laittaa uhria ja rahaa eteenpäin. Kolehti voidaan myös laskea julkisesti ja kummalta puolelta kirkkoa tulee vähemmän siihen suuntaan rovastin tuima katse.
Rippikoulunuoriso on aina ollut kuritonta. Leirikeskuksien ympärille piikkilanka-aita ja pari verikoiraa portille pitämään mopo-poikia poissa leirialueelta. Yövalvomisesta ja hiippailemisesta rippikoulussa itse sain ainoastaan ylimääräisen tiskivuoron. Pelotetta lisää konfirmaatiosta pois jättäminen, lapsen palauttaminen kirkkovaltuuston puheenjohtajan johdolla kotiin ja vähän piiskaa taka-ahteriin portilla lähtiessä.
Seurakuntaneuvostoissa istuu kaikenmaailman saamattomia hanttapuleja, jotka ei suustaan sanaa saa kokouksessa. Jokaisesta hiljaisesta kokouksesta kokouspalkkio -ja matkakorvaukset pois, tiedote kirkollisiin ilmoituksiin, että taas Mutikainen oli hiljaa kokouksessa tai ei tullut ollenkaan.
Monella pastorilla myös liturgia laahaa ja saarnasta ei saa oikein otetta. Jokaisesta epäonnistuneesta ja veltosta kasukkasulkeisesta ylimääräistä pastoraaliharjoitusta. Joku uskoon tullut kapiainen järjestää rovastikunnallisia kasukkasulkeisia, joista paikallislehti tiedottaa. Huonosti valmistetusta saarnasta pitää lukea rangaistukseksi pari Lutherin postillaa tai sitten hiippakunnan tuomiokapitulin pöytäkirjoja kymmenen vuoden ajalta.
Monessa seurakuntapiirissä on turhaa juorua ja panettelua. Missä kaksi kristittyä on koolla siellä kolmas on heidän hampaissaan. Tällainen meno myös loppuu, kunhan syksyn piirit on saatu käyntiin. Piirin johtaja näpäyttää karttakepin tyngällä ensin sormille ja jos tämä pelote ei säikäytä hölpöttävää niin sitten kahvi- ja pullakielto vuodeksi. Monet myös tulee myöhässä tilaisuuksiin ja väittää muista kiireistä. Myöhästelijä julkisesti pistetään myöntämään, että virhe tuli tehtyä. Ja liian myöhään lähdettyä, mutta opiksi pyrin ottamaan.
Äänestysvilkkaus on myös kirkollisissa vaaleissa heikkoa. Ei tavallista syntistä saada liikkeelle kuin kirkollisveron noston pelotteella ja sillä, että seurakunta liitetään naapuriseurakuntaan, lakkautetaan kokonaan tai yhdistetään Valkealaan.
Joka julkisesti ilmaisee mielipiteensä se hänelle sallittakoon, mutta nimi kapitulin mustalle listalle. Kapituli säännöllisesti tiedottaa, montako mitäkin asiaa vastustavaa ja kannattavaa hiippakunnan alueella on. Pahimmat tapaukset palkitaan kunnia-tunari palkinnolla.
Kaikki pelotteet otetaan heti käyttöön ja pyritään saamaan kirkon kaikki jäsenet samannäköiseksi ja kokoiseksi. Erilaisuus leikataan samankaltaisuudeksi ja mielipidettä kunnioitetaan, kunhan se on sama.
Sen jälkeen aihetta pohditaan seuraavilla kirkkopäivillä, jonka teemaksi ehdotetaan "Kiristetyn vapaus"!

Teuvo V. Riikonen