JUMALANPALVELUKSET VAI URHEILUKILPAILUT

Sunnuntaina Suomen kansaa on vaikea saada liikkeelle. Elleivät kaupat ole auki. Silloin suomalaiset kipittää virtaviivana alennusmyyntiin, koska viikolla ja lauantaina ei ehdi. Mutta muuten suomalaiset ovat paikallaan sunnuntaina.
Mutta on kaksi asiaa, jotka saa suomalaiset liikkeelle sunnuntaina, jumalanpalvelukset ja urheilukilpailut. Molemmissa riittää tuhansia kävijöitä. Mutta radio-ohjelmat eivät ole tätä huomioineet kuin urheilukisojen osalta.
Sunnuntaina lähes joka kanavalta tulee urheilu-uutisia ja väliaikatietoja siitä montako maalia on tullut eri paikkakunnilla. Sen sijaan jumalanpalveluksista ei tule kuin yksi lähetys ja sekin samalta paikkakunnalta.
Tähän on saatava muutos. Jumalanpalveluksia pitäisi olla monta päivässä ja eri aikaan eri puolilla Suomea. Sitten eri radiokanavat lähettäisi väliaikatietoja miten jumalanpalveluksissa menee. Ajattele, miltä kuulostaisi kuunnella eri puolelta Suomea, miten alkuliturgia on lähtenyt käyntiin? Miten täällä ollaan päästy jo sana-osaan ja toisessa paikassa synnintunnuksessa vielä takkuaa. Juontajat myös ilmoittaisivat miten liturgialla on pitoa ja oliko saarnaaja iskussa. Koko ajan tulisi väliaikatietoja eri puolilta suomea. Päivän päätteeksi tulisi tulokset päivän jumalanpalveluksista ja siinä kerrottaisiin ketkä saarnaajat pitivät pisimmän saarnan.
Illan päätteeksi olisi jumalanpalvelusuutiset, jotka alkaisivat päivän pääuutisella: Rainerma veti Kankaanpäässä päivän pohjat ja saarnasi puolitoista tuntia yhteen menoon. Toiseksi tuli piirijohtaja Haataja, joka Helsingin Pyhän Sydämen kappelissa juuttui samaan tekstiin yli tunniksi. Kolmanneksi tuli Marjokorpi Kemijärvellä luettuaan vahingossa kaksi Lutherin saarnaa yhteen menoon.
Liturgien epäonnistumiset myös uutisoitaisiin. Kappalainen Hartikainen itä-suomesta otti sakaristosta väärän kirjan ja luki alkuliturgian Kirkollisten toimitusten kirjan osastosta Hautaan siunaaminen. Suntion kerrottiin ihmetelleen, miksi paikalla siunattavana olleet uudet seurakuntaneuvoston uudet jäsenet istuivat niin jähmettyneinä etupenkissä.
Samoin virren veisaamisesta annettaisiin väliaikatietoja ollaanko päästy muualla luin Lemillä neli-äänisyyteen. Yleensähän kuoroilla on vaikeuksia päästä edes yksiäänisyyteenkin. Tällainen julkinen tiedottaminen saisi kanttoreihin uutta potkua ja he mielellään tulisivat diakonaatin piiriin ja muuttaisivat ammattinimikkeet yleisen seurakuntamestarin titteliksi.
Neljän vuoden välein järjestettäisiin jumalanpalvelus-olympialaiset, joihin parhaat liturgit, saarnaajat, kanttorit ja suntiot lähetettäisiin. Tason ollessa korkea kuka tahansa hanttapuli ei kesäterässä pääsisikään Suomea edustamaan. Parin vuoden välein voisi olla Euroopan mestaruus kisat ja kerran vuodessa Suomen mestaruus-kisat. Silloin kirkolliskokouksen viisi jäsentä antaisi tyylipisteitä parhaista suorituksista mäkihypyn tapaan. Jos joku liturgi tulisi alttarilta pahasti etukenossa siitä rangaistaisiin. Parhaat pisteet tulisi tietysti sille pastorille joka pystyisi samaan kuin eräs entinen pastori.
Hän puhui Jeesuksen sanasta "Minä tulen pian!" ja toisti sanomaansa samalla lauseella. Kun hän kolmannella kerralla sanoi "Minä tulen pian" saarnapöntön reuna murtui ja hän putosi erään mummon syliin. Pahoiteltuaan putoamista mummo sanoi hänelle: "Ei se mitään, joha työ kolme kertaa varoititte, että olette tulossa…"

Teuvo V. Riikonen