JOULUNA EI LYÖDÄ RAAMATULLLA PÄÄHÄN

Kirkollinen vuosi on ollut kiivas (Gal. 1:8) ja sanan ruoska on heilunut (Job. 13:4) joskus kovaankin (Hab 1:11). Puolin ja toisin on lyöty kuin vierasta joulukinkkua (Aam.4:1, Apt.23:3)). Rintamalinjat ovat pysyneet (1 Joh.2:18-19) ja haavoitettuja makaa (Naah. 3:1-3) pilvin pimein kirkollisissa tiloissa ja seurakuntatiloissa (4 Moos.25:9 ja 31:8).
Onneksi tulee joulu ja rauhansanoma (Jes. 9:4). Silloin ei enää lyödä Raamatulla päähän (5 Moos. 13). Tätä haluaisinkin nyt vuoden päättyessä korostaa (Matt. 6:1), että nyt pitäisi löytyä rauhan henkeä (Ilm. 22:15) ettemme toisia tuomitsisi (Matt. 25:41).
Nyt täytyisi varoa, ettemme toisiamme Raamatulla päähän lyö!
Vuoden aikana on monia vilpittömiä pappeja (3 Moos. 21:17-20, 5 Moos.23:2) turhaan arvosteltu. Kukapa sitä ei joskus lankeaisi (Mal. 2:1-3) ja unohtaisi uskomme pyhiä totuuksia (Ilm. 22:18-19). Ja myös piispoja on turhaan arvosteltu ja väitetty, että heillä olisi valta ja pissi nousseet päähän (Obadja 3-4). Pohjimmiltaan mukavia poikia ne on ja haluaa vain kirkon parasta (Sef. 1:2-3) ja virtaviivaisuutta (Room 3:9-18). Heidän työnsä tulokset tulee näkyviin vasta jälkikäteen (Jooel 1:15).
Myös poliitikkoja (Naah.1:11) on turhaan arvosteltu. Koko kansan parasta (Naah.1:14) he ajattelevat (1 Moos.6:5). Oma etu on siitä kaukana (Tuom. 21:25). Myös kirkollisten lehtien toimittajia (Job. 25:4-6) on turhaan kritisoitutu. Pohjimmiltaan heidän tekstien ääressä ihmiset rauhoittuvat (Naah. 2:11). Myös kirkon muita työntekijöitä on kehotettu ja rohkaistu (1 Kor. 14:34) liian vähän. Parhaansa ovat yrittäneet (1 Tess.1:9) ja työtä tehneet (2 Tess. 3:11).
Moni evankelista ja piirisihteeri on saanut rauhassa (Apt. 16:22) kiertää (2 Kor. 11:25-27) ja julistaa evankeliumia (Gal.3:3).
Seurakuntalaisia on myös turhaan vaivattu monilla keräyksillä (Mal.3:9-10) ja kirkosta ja seurakuntatalosta (4 Moos. 14:27) ei ole päässyt ulos, etteikö joku olisi kolehtihaavia (Job.3:25) työntämässä nenän eteen (Matt. 7:15-16).
Seurakunta-aktiiveja on myös turhaan arvosteltu tekopyhyydestä (2 Kor. 11:13-14).
Mutta joulunaika muuttaa kaiken (Saarn. 1:2-3). Ensi vuonna seurakuntaelämä ja kirkollinen yhteys (Jaak. 4:1-3) muuttuu täydellisesti (Saarn 1:9-10) ja ihmiset voidaan lisäkouluttaa (Saarn 4:4-5) uusiksi ihmisiksi (Room 1:22), jotka tulevat toimeen keskenään (1 Kor. 1:11-12).
Silloin seurakuntaelämä muuttuu ja seurakunnasta tulee kuin suuri siirtolapuutarha (1 Moos.4:12), jossa kaikki kansat ja kristityt seisoo piirissä (4 Moos. 16:31-33) hyräillen (Aam. 5:21-23) hartaita sävelmiä!
Ei eri mielipiteitä. Ei kiusaamista. Ei kyräilyä. Ei juoruja. Ei panettelua. Ei pahan puhumista. Ei vallan himoa. Ei riistämistä. Ei erilaisuuden kieltämistä. Kaikki on hyvin (5 Moos. 32:15-18…)
Emme lyö enää toisiamme Raamatulla päähän (Ilm.3:17-20)…
Kaikki tämä on mahdollista, jos vain joulunsanoma saa meitä koskettaa…
Vai onko?

Teuvo V. Riikonen