Vetoan sinuun luottamushenkilö.
Sinuun joka olet monessa mukana. Sinuun joka niin paljon olet ajastasi antanut erilaisiin luottamustehtäviin. Sinuun, jonka nimi on niin monen johtokunnan, hallituksen, lautakunnan, toimikunnan, neuvottelukunnan ja vastaavan nimilistassa. Vetoan sinuun, joka niin monta iltaa ja päivää vuodessa annat aikaasi erilaisille yhteisille hyville asioille.
Esitän tämän vetoomuksen syvältä.
Suorastaan kipu sydämessä. Asiaa tarkkaan harkittuani. Vakaumuksesta.
Älä luovuta.
Älä jätä paikkaasi.
Pysy asemassasi loppuun asti.
Tarvittaessa taistele paikastasi.
Lähde vasta jalat edellä…
Miksi näin? Varo nuorempia. He ovat vaanimassa ja heti valmiina ottamaan paikkasi. Ei heille voi uskoa tehtäviä, ei heitä kannata edes pyytää. Eivät kuitenkaan suostu. Ja jos suostuvat eivät hoida tehtäväänsä. Siksi pysy asemissa. Vain sinä olet pyyteetön ja vilpitön yhteisen asian ajaja. Tai voi olla joku toinenkin, mutta vain sinulle voi uskoa suuremmat tehtävät. Ja vastuun.
Muista myös vastuusi. Sinun tehtäväsi on vastustaa. Kaikkea mikä liikkuu. Kaikkea uutta paitsi uutta testamenttia. Muista, että kaikki vanha on jumalallista ja kaikki uusi Perkeleestä. Siksi sinun tehtäväsi on vastustaa.
Ihan vain periaatteessa.
Muista vastustaessasi, että äänensävy ratkaisee. Anna ensin keskustelun edetä ennen kuin vanhempana valtiomiehenä puutut keskusteluun. Mutta sitten kun tulee sopiva hiljaisuus ja oikea tilanne avaa suusi. Voit ensin yleisesti vihjata, että kyllä tässä edelläkin oli monia merkittäviä puolia asiasta, mutta…
Äänensävyssä on tärkeää olla ripaus dramaattisuutta. Kerro, että olet näitä asioita seurannut jo vuodesta 1934 ja sen pohjalta sanon yhteisen hyvän nimissä…
Muista myös että olet oikeassa. Periaatteessa muutkin voivat olla oikeassa, mutta käytännössä tiedät miten asioiden laita on. Sinä olet oikeassa niin kuin minäkin. Montaa meitä ei ole, mutta meille on sälytetty oikean asian eteenpäin vieminen. Me olemme oikeassa.
Muista olla myös nöyrä. Ja vaatimaton niin kuin minäkin. Vaikka et koskaan pääse nöyryydessä ja vaatimattomuudessa samalle tasolle. Pyyteettömästi näitä tehtäviä kuitenkin hoidetaan. Vaatimattomuus joka meistä huokuu on luontaista. Siksi pidetään paikoista kiinni. Me nöyrät olemme vähemmistö - suorastaan katoavaa kansanperinnettä. Onneksi me tiedostamme tämän.
Siksi onkin tärkeä pitää paikoista kiinni.
On aina vaara, että yhteyteemme tulee uusia voima. Vierasta verta ja tulta alttarille. Nykyajan nuoriso on sellaista että ei heihin voi luottaa. Mitä he tietävät vanhoista hyvistä ajoista. Eivät mitään. Voivat vielä tehdä virheitä. Ja hukata yhteisen aatteemme.
Mutta kun me pysymme paikoissamme loppuun asti vanha hyvä säilyy.
Ja tuoksuu.

Teuvo V. Riikonen