TIEN POSKESSA
TUMMA PUKU, KAHDELLE, ANSIOMITALIT
Sain pari
vuotta sitten maaherralta kutsun vastaanotolle. Kutsussa luki "Tumma
puku, kahdelle, ansiomitalit"! Tumma puku löytyi kaapista, vaimo
lähti mielellään mukaan, mutta ansiomitaleiden kohdalla
teki tiukkaa. Piti tosiaan kaivaa kaikki laatikot auki, mutta jotakin
Nobelin rauhanpalkintoa, raittiuslautakunnan merkkiä ja YK-miesten
mitalia lukuun ottamatta lähes kaikki merkittävät mitalit
olivat jostakin syystä menneet meikäläisen ohi.
Vihjasin johtokunnalle, että voisiko jonkun mitalin saada puolen
vuoden työskentelyn jälkeen ikään kuin ennakkona,
koska eihän sitä koskaan tiedä vaikka tarvetta tulisi…
Koska monella muullakin on voinut olla vastaavanlaisia ongelmia on nostettava
kissa pöydälle ja uudistettava koko mitalijärjestelmä.
Nimenomaan seurakuntaelämässä. Ainakin Suomen luterilaisessa
kirkossa on tällä hetkellä meneillään sen verran
armollinen henki, että kirkon johdon pitäisi vuosittain myöntää
ARKKUPIISKA palkinto. Ensiksi se luonnollisesti menisi Paavalin Synodille
ja Luther-säätiölle, mutta sitten järjestyksessä
kaikki järjestöt sen saisi.
Papeilla ja saarnaajilla on silloin tällöin sanoma hakusessa,
ja siksi kirkon tiedonvälityspalkinnon lisäksi pitäisi
olla KIRKON SANOMANPIMITYSPALKINTO. Palkinto tulisi automaattisesti, jos
ennen juhlapyhää onnistuu kieltämään juhlan sanoman
paikallislehdessä ja iltapäivälehdistössä.
Maallisten lehtien toimittajat ovat yleensä kyynisiä paikallaan
pysähtyneitä huonosti palkattuja ja pienissä tiloissa työskenteleviä.
Eivätkä he ole kiinnostuneita kirkon pyhistä toimituksista.
Jos joku saa heihin vähän enemmän liikettä annettakoon
tällaiselle uusi VALKEALA-palkinto. Ensimmäinen menee luonnollisesti
samaisen paikan kirkkoherralle. Palkinnon jako olisi vuosittain kirkon
toimitalon miesten vessassa Katajanokalla.
Monissa kylissä ja seurakunnissa tuhraa maalauksia monia köyhiä
taiteilijoita. Heille voi perustaa ARS PEUKI palkinnon, joka toisten päin
käännettynä kuvaa heidän taloudellista asemaa. Laulukilpailuja
on niin paljon, mutta kirkossa pitäisi järjestää kuoroille
Pieleenlaulamiskilpailuja, jonka yhteydessä oikein epävireisen
kuoron trimmanneelle kanttorille annettaisiin MUUSIKSI MENI -palkinto.
Samoin epävireisten äänien yksinlaulukilpailu, jossa se
joka nopeimmin tyhjentäisi salin saisi mitalin rintaan.
Luottamustoimissa on paljon uskollisia puurtajia, joita ei saada lähtemään
edes uhkauksilla ja kiristyksellä. Heille pitää antaa kaulaan
vuosittain päivitettävä JO 46 KAUSI-menossa palkinto.
Seurakuntien oville pitäisi luoda ANSIOMITALEIDEN lainauspiste, jossa
kirjaston tapaan voisi käydä lainaamassa mitalin pariksi viikoksi.
Ainakin tällaisissa johtavissa viroissa joutuu jatkuvasti menemään
erilaisin tilaisuuksiin, jossa arvovallalla on merkitystä. Kun kahvijonossa
vähän pullaa ottaessaan kilauttaa rinnassa olevia mitaleita
yhteen se saa aikaan sopivan pelotteen ja kunnioituksen.
Lisäksi voisi olla ANSIOMITALEIDEN KIERRÄTYSPISTE, jossa ekologiset
seurakunnat kierrättäisi käytössä olleita mitaleita.
Samassa paikassa voisi kiillottaa ruostuneita ja tummuneita mitaleita.
Useissa juhlissa valaistus on sen verran heikko, että on vaara että
mitalit ei näy.
Lapsille ja nuorille voisi luoda oman MITALIENKERUUpelin. Viidesläiset
ainakin ovat sen verran hajanainen porukka, että jotakin on tehtävä.
Jotta rivit saadaan korjattua pitää lapsiin ja nuoriin satsata.
Mikä olisikaan parempi kuin vetoomus "Hanki sinäkin mitalilla
kaunistettu vekkuli tinasotaviidesläinen ja kerää koko
kansanlähetys ja voita viikko Raamattuopistolle". Kun on sitten
kerännyt 50 mitalilla varustettua tinasotilas viidesläistä
saa oikean mitalin rintaan.
Tumma puku ei tee vielä miestä ja naista.
Aviopuoliso vierellä ei riitä edustustehtävissä.
Mitali se on joka miehen ja naisen arvon näyttää!
Teuvo V.
Riikonen