Aluelehti Saimaa syyskuu 2009

MILLOIN POLITIIKKA MENI PILALLE?

Psykologi, FT Pekka Sauri kyselee kirjassaan Politiikan psykologia, milloin politiikka meni pilalle. Saurin, niin kuin monien muidenkin mielestä politiikan pitäisi olla yhteisten asioiden hoitamista. Äänestäjät toivovat, että päättäjät voisivat edustaa heidän näkemyksiään päätöksiä tehdessään. Saurin mukaan ”ihannetapauksessa poliittisten päätösten tulisi perustua parhaan argumentin voittoon”. Se on sellainen ehdotus, joka avoimessa ja vapaassa keskustelussa jää jäljelle, kun muut ehdotukset ovat karsiutuneet ja tuloksena syntyy yksimielisyys. Saurin mukaan ”demokratian keskeinen ongelma on, että parhaan argumentin periaate ei syystä tai toisesta toteudu.” Syitä, miksi parhaan argumentin politiikka ei toteudu on monia. Joskus syynä on tunne, joskus ”väärän puolueen” edustaja ja joskus joku muu syy.
Itse näen yhtenä suurena syynä retoriikan tajun puutteen. Tutkija Juhani Torkki kirjassaan Puhevalta. Kuinka kuulijat vakuutetaan peräänkuuluttaa retoriikan tajua. Jo pelkkään sanaan retoriikka on ladattu valtavasti negatiivisia ennakkoluuloja, vaikka jo antiikin aikana retoriikka oli arvostettu oppiaine, joka jokaisen itseään arvostavan vaikuttajan piti oppia. Torkin mukaan ”sanalle retoriikka pitäisi antaa kunnianpalautus myös Suomen kielessä. Sille tulisi löytää alkuperäinen positiivinen sisältö.”
Suomalaisen ja Savonlinnalaisen politiikan kriisi ei ole vain sitä, että valtuutetut keskustelevat puheiden aikana ja lukevat päivälehtiä. Kyse ei ole siitä, ettei valtuustossa olisi tarpeeksi puheita, vaan siitä, että ne pääsääntöisesti ovat huonosti valmistettuja. Jopa valtuustoryhmien puheenjohtajat eivät vaivaudu oikeasti valmistamaan puheita, vaan tyytyvät referoimaan talousarviokirjaa. Useimmat valtuutetut eivät pysty spontaaniin keskusteluun kuulemastaan puheesta. Edesmennyt Olli-Pekka Muhonen oli harvoja valtuutettuja, joilla oli retoriikan taju ja kyky viedä keskustelua eteenpäin lyhyillä kommenteilla.
Myöskään media ei aina ole tilanteen tasalla. Heitä kiinnostaa enemmän äänestystulokset, kaupunginhallituksen paikat ja muut vastaavat asiat. Vähemmälle uhkaa jäädä se, mistä puhutaan ja miten puhutaan? Vai onko kyse siitä, minkä eräs ystävällisen näköinen vanha nainen sanoi minulle erään vaalikampanjan aikana. Kysyttyäni, oliko omaa ehdokasta jo löytynyt, vastaus tuli kuin tykin piipusta kaupan eteisessä: ”Ei ole eikä tule! Ne puhuu samaa paskaa kaikki…”
Kyllä kansa tietää!

Teuvo V. Riikonen
Rehtori, kirjailija
Kaupunginvaltuutettu (kd)