Sanansaattaja heinäkuu 2009

KIRKON VIRALLINEN RIIKONEN

Kirkolliset vaalit helpommaksi

Kirkkohallitus esittää kirkolliskokoukselle kirkkoherranvaalin muuttamista välilliseksi. Vaalin toimittaisivat kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Näin luovuttaisiin kapitulien ehdollepanosta ja nykyisestä kansanvaalista. Uudistuksella taustalla on ajatus, että tällöin voidaan helpommin arvioida hakijoiden soveltuvuutta ja yksinkertaistaa kirkkoherran viran täyttö. Jos kansalle antaa vallan kokonaan, siinä on vaara, että tehtävään pääsee joku, joka ottaa tehtävän liian tosissaan.

Tältä pohjalta kannattaa jatkaa uudistusta kaikkien kirkollisten vaalien suhteen. Kirkkoherran vaali voitaisiin hoitaa kokonaan tekstiviestiäänestyksellä. Sitä ennen olisi Idols-kilpailun tapainen hakijoiden esittely paikallisella torilla, jossa jokainen laulaisi muutaman virttä, jonka jälkeen äänestettäisiin ja tulosta ennen ehdokkaille sanottaisiin ”olet vaarassa pudota”.  Toinen vaihtoehto on järjestää selviytymis-kilpailu, jossa hakijat laitetaan kuukaudeksi johonkin hankalaan paikkaan, jossa sitten iltaisin äänestettäisiin keskenään yksi ulos. Sopivia paikkoja olisi tuomiokapitulit, seurakuntien myynnissä olevat leirikeskukset ja Kirkon toimitalo Katajanokalla. Sellainen, joka kuukauden jaksaa olla ko. paikoissa olisi varmasti sovelias kirkkoherraksi.

Seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston vaali taas voitaisiin antaa kokonaan paikallislehtien tekstiviestipalstojen informaation varaan. Näin laadittujen nimien pohjalta rippikoululaiset viikonloppuna leirillä valitsivat sopivat henkilöt. Myös äänestysikäraja laskettaisiin nykyisestä 16:sta vuodesta 13 vuoteen.  Kirkolliskokousvaaleissa sekä maallikkojen ja pappien valinta tehtäisiin pelkästään naaman perusteella. Näin voitaisiin varmistaa ainakin osittain pappisedustajien kohdalla, että naama on miellyttävän näköinen jota voidaan käyttää myös ekumeenisissa yhteyksissä ja kirkkohallituksen ja piispan talon vastaanotoilla.

Pappisliiton hallituksen jäsenten valintaperusteet taas pidettäisiin suunnilleen samalla tasolla kuin nykyään, eli jos olet hiukan lipsunut apostolisesta opetuksesta, mahdollisuudet päästä olisivat huomattavasti paremmat. Kristillisten säätiöiden ja hallitusten paikat äänestettäisiin äänen perusteella eli jos äänessä on tarpeellisesti ko. liikkeen äänen värinää, niin paikka olisi taattu. Jos valintatilanteessa ääni esim. herkistyisi, paikka aukeaisi paremmin. Monissa hallituksissa ja johtokunnissa on ongelma, että nykyisiä jäseniä ei saa pois edes uhkaamalla, myöntämällä ansiomerkkejä tai muullakaan tavalla. Silloin paras keino on hankalille tapauksille juottaa kokouksessa kahvia niin kauan, kunnes on pakko lähteä vessaan, jona aikana uusitaan säännöt ja vaihdetaan kerralla koko hallitus.

Puheenjohtaja vaaleissa voidaan ottaa käyttöön taloyhtiöiden valintatapa eli valitaan hankalin asukas puheenjohtajaksi, jonka seurauksena kokouksissa kävijämäärä vähenee, josta tulee koko taloyhtiölle kustannussäästöjä, kun ei muut valittajat ole paikalla narisemassa. Kaikkien kirkollisten vaalien kohdalla hakijoiden ansiot pitäisi osaa tiivistää nykyisenä tekstiviestiaikana, niin että valinta olisi helpompi tehdä. Kolme lausetta riittäisi valinnan perusteeksi. Ensiksi ”ihan kiva”, toiseksi ”ei kauheen kiva” ja kolmanneksi ”valitaan siitä huolimatta.”

 

Teuvo V. Riikonen