KIERTOTIE OPISKELIJAN ONNEEN!

Opiskeluaika on elämäsi parasta aikaa. Muuten täydellisen ajan pilaa vain ja ainoastaan se, että välillä pitää opiskella. Mutta, koska elämä on elinikäistä opiskelua, ei kannata tuhlata koko energiaa muutamaan vuoteen.
Miten sitten saavuttaa tutkinnon ja yleensä onnen elämässä mahdollisimman pienellä vaivalla?
Joitakin ohjeita voi antaa. Vaikka itse suoritin maisterin tutkinnon teologisessa tiedekunnassa, voi jumaluusopillisesta tiedekunnasta olla hyötyä muillekin. Ainakin teekkareille ja insinööri-opiskelijoille. Hehän ovat Jumalan jälkeen seuraavana ylöspäin.
Jos opintoja voi nopeuttaa, ei kannata kuluttaa liikaa aikaa samoihin opintoihin. Itse opiskelin ensimmäisenä vuonna noin 60-70 opiskeluviikkoa ja koko tutkinnon kahdessa ja puolessa vuodessa. Huonoon tulokseen vaikutti, se että olin päätoimisesti työssä.
Ensiksi vastaustekniikka. Aina kannattaa yrittää selittää. Koskaan ei tiedä, että proffalla on voinut olla huono päivä. Selittelyä selityksen perään. Jos ei ole aivan tarkkaa tietoa asiasta, voi kirjoittaa yleisluontoisesti. Itse kerran vastasin kirkkohistorian tentissä erään kirkkoisän kohdalla - kun ei ollut aivan varmuutta miehen tekosista – että ”hän oli jumalaapelkäävä kirkollisista harrastuksista tunnettu, joka karttoi pahaa ja teki hyvää…”
Voit myös suoraan kertoa tentissä, että ”en tällä kertaa tiedä tästä asiasta, mutta muuten asia on sen verran mielenkiintoinen, että mielestäni…” ja sitten ei muuta kuin runosuoni auki ja muutaman aiheeseen liittyvä sana sinne väliin, niin ei tiedä vaikka dosentilla armo kävisi oikeudesta.
Opiskellessa voi joutua tekemään erilaisia tehtäviä, johon käytetty aika jäi vähäiseksi. Opettajan peräänkuuluttaessa syytä moiseen, kannattaa ottaa käyttöön tunnearsenaali. Vetoa tunteeseen.
Jos esimerkiksi viimeisen viiden vuoden aikana suvussa on kuollut joku mummo tai täti vetoa siihen, että surutyö vie aikansa. Vastahyökkäyksellä kannattaa myös yrittää eli väitä, että annetut ohjeet olivat ylimalkaiset. Jos taas olet opiskelija, jolla on omia lapsia, siinä on takuuvarma selitys huonolle tehtävälle. Imetys, yövalvomiset ja koliikkivauva hellyttää paatuneimmankin proffan muistelemaan omaa vastaavaa tilannetta.
Tenttikirjan valinnalla on merkitystä. Vain sellaiset kirjat, jotka on jo valmiiksi alleviivattu. Silloin pitää luottaa edellisen lukijan taitoon tiivistää oleelliset asiat kirjasta. Jos taas et ehtinyt löytää koko kirjaa ja et edes tiedä kirjan kirjoittajan nimeä, silloin kannattaa vastata yleisluonteisesti ”miten mielestäni kirjan kirjoittaja on onnistunut löytämään asiasta mielenkiintoisia uusia puolia…”
Opiskeluaika on taloudellisesti vaikeaa aikaa. Opintotuki ei riitä alkuunkaan. Siksi kannattaa käyttää hyväkseen erilaiset tilaisuudet. Isossa kaupungissa voi mennä suuriin hautajaisiin ja sanoa omaisille ”hän oli hyvä ihminen”. Yleensä hautajaisissa hankalampikin vainaja on muuttunut hyväksi ihmiseksi. Erilaiset vastaanotot ovat hyviä paikkoja. Sitä varten kannattaa hankkia kirpputorilta tumma puku, joka hiukan tuo uskottavuutta, jos muuten olemus näyttää pöllähtäneeltä fuksilta. Seurakunnan ja opiskelijajärjestöjen tilaisuudet ovat hyviä. Kannattaa ottaa paikka läheltä tarjoilua, että pääsee nopeasti kiinni pöydän antimiin. Kaupoissa voi käydä erilaisissa tuote-esittelyissä ja varata samalle päivälle useampikin kauppa.
Lopulta kaiken kruunaa gradun tekeminen. Siihen ei kannata varata aikaa viikonloppua enempää. Lapin yliopistosta voit pyytää lisätietoja, miten vanhan gradun voi kopioida uskottavasti? Jos aiot jatko-opiskelijaksi, väitöskirjan teko kannattaa aloittaa heti. Sitten voit hakea apurahoja. Tein itse jo väitöskirjani esipuheen gradu-seminaarissa vuonna 1989. Muuta siitä väitöskirjatyöstä ei vielä olekaan valmis, mutta aina voi apurahoja hakiessa sanoa, että työ on alussa ja se on kohdannut monia tutkimuksellisia ongelmia.
Tärkeintä on ymmärtää, että mihin maailma menisi ilman maistereita ja tohtoreita?

Teuvo V. Riikonen
kirjailija-pastori, joka työskentelee Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina