Juttu:
Tapahtui niinä päivinä, että arkkipiispa Jukka Paarmalta kävi käsky, että kaikkien herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen johtajien oli tultava seimen äärelle. Tämä tapahtui Tarja Halosen ollessa tasavallan presidentti ja Matti Vanhasen porvarihallituksen pääministeri. Niin kukin herätysliike – ja lähetysjärjestöjohtaja lähti omalta asemapaikaltaan kohti Betlehemiä. Sinne olivat ennättäneet jo niin paimenet kuin itämaan viisaat tietäjät, joten tallissa alkoi olla suorastaan ruuhka.

   Rukoilevaisuuden Timo Laato ja Anssi Simojoki totesivat heti huolestuneina, että olivatko kaikki paikalla olevat tunnustuksellisia, joilla on käytössä Siionin virret ja halullisten sielujen hengelliset laulut? SLEY:n Reijo Arkkila sanoi tähän, että ”me ainakin olemme iloisesti ja rohkeasti luterilaisia, mutta toivomme, että seimellä olisi tilaa myös vanhauskoisille…” Paikalle tullut Pipliaseuran Markku Kotila sanoi, että ”koska olemme ekumeenisia, emme ota kantaa koko asiaan”.

   Herättäjäyhdistystä edustanut Jaakko Elenius ilmoitti olevansa körttiläisenä pienellä paikalla seimen äärellä. ”Meille riittäisi, jos täällä Betlehemissä soisi vain kirkonkellot,” hän ilmoitti. Siihen Suomen Lähetysseuran Seppo Rissanen totesi, että ”me taas olemme kaikessa samaa mieltä kirkolliskokousten päätösten kanssa, kunhan virallinen kolehti kerätään tallin ovella Lähetysseuralle.” Seppo Suokunnas hymähti tähän: ”Minä yritin SLEY:tä kirkollistaa, mutta ei siitä mitään tullut, joten pakenin Vantaalle”!

   Paikalle myöhässä tullut Raimo Mäkelä totesi heti paimenet ja tietäjät nähdessään, että kyseessä oli luonnehäiriköitä. Raimo kuiskasi, että ”älkää olko missään yhteydessä heihin älkääkä vastatko mihinkään yhteydenottoihin. Samalla kysyn nöyrästi voitteko tilata Perusta-lehden, sillä se on ainoa lehti, joka julkaisee minun kirjoituksiani.” Paikalle porhalsi Matti Väisänen. Hän oli jo etukäteen keskustellut paimenten kanssa ja totesi nyt, että ”paimenten kastenäkemys oli yhtenäinen Uuras Saarnivaaran näkemyksen kanssa, koska paimenet ovat muuttaneet kastenäkemystään kolme kertaa”. Yhtäkkiä pimeästä ilmestyi vanhoillislestadiolaisten Aimo Hautamäki pahoitellen, että tuli myöhässä eikä kuullut mistä oli puhuttu. ”Mutta eipä sillä olisi ollut mitään vaikutusta Jumalan valtakunnan koostumukseen. Haluamme silti pysyä kirkossa,” hän totesi. Siihen Luther-säätiön Sakari Korpinen ja Juhana Pohjola huudahtivat, että ”me taas menemme Ruotsiin…”  

   Seimellä kuljeskeleva Kansanlähetyksen Timo Rämä rykäisi ja ilmoitti kaikille läsnäolijoille: ”Kansanlähetys ei kutsu omiin tilaisuuksiinsa naispuolisia paimenia, mutta muuten jokaisella on täysi vapaus toimia laitumella miten haluaa. Niin, tietenkin sillä ehdolla, etteivät paikalla olevat ole rekisteröineet parisuhdettaan.” SLEF:n edustaja katseli ihmeissään ympärilleen ja toivoi, että käyty keskustelu voitaisiin kääntää ”på svenska”, koska ”emme ummarra kakea”!
  Kun lopulta kaikki paikalla olevat olivat  -  erimielisyyksistä huolimatta - valmiit kumartamaan seimen lasta, paikalle pyyhälsi Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola. Hän ilmoitti, että kaikkien avustuksia vähennetään kolmen vuoden aikana nollaan mikäli johtajat eivät tilaa vapaaehtoisesti Kirkko ja Kaupunki -lehteä.

   Kaikki johtajat olivat tästä niin hämmästyksissään, että päättivät yhdistää herätysliikkeet ja lähetysjärjestöt. Ja yhtäkkiä heidän ympärillään oli kaikkien seurakuntien päättäjät, jotka yhdessä lausuivat ”Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on seurakuntien ja kirkon viralliset avustukset.”    

   Tämän kuullessaan Seppo Simolan sydän heltyi. Hän soitti heti kaikille kollegoilleen, että lähetysjärjestöjen määrärahoja oli nostettava puolella, ”koska meillä on Joulu…”
                  
Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori