PIEKSÄMÄEN SEUDUN PAIKALLINEN 26.3.2003

VAALIKAMPANJAN JÄLKEEN

Kansanedustajaehdokkuus opetti että, ”ei ole koiraa karvoihin katsomista”. Kun kerroin lapsilleni ehdokkuudestani nuorimpani 8-vuotias hihkui ilosta ja väitti äänestävänsä minua. Kerroin, että se onnistuu vasta 10 vuoden kuluttua. Tyttö oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi että äänestää sitten meidän koiraa. Mutta varsinkin kuntakierrokset paljasti suomalaisen ja etelä-savolaisen yhteiskunnan koko kirjon. Tapasin paljon tyytyväisiä ihmisiä, jotka pienillä tuloillaan olivat kiitollisia vaikka ”hallitus veikin eläkkeen pohjaosat”. Mutta sitten oli useita vihaisia, jopa katkeroituneita ihmisiä joilla kaikki oli hyvin huonosti. Osa väitti vain että ei äänestä, koska mikään ei muutu. Osa väitti, että ne kaikki 200 ovat roistoja. Heille yleensä kerroin, että juuri siksi minunkin olisi sinne päästävä. Yhdellä torilla tapasin yhden tädin minkkiturkissa, lämmin hattu päässä ja hyvät kengät jalassa. Tädille oli kertynyt lihaa luiden ympärille sen verran hyvin, että osan olisi voinut lahjoittaa Afrikan köyhille, mutta siitä huolimatta kaikki oli huonosti. Yhdessä paikassa vanhempi mies tuli katsomaan vaalikuvaani ja pirullisen ivallisesti kertoi kavereilleen, että ”meidän kylällä oli sanonta, että haisee kuin Riikonen”. Kysyin mieheltä, että ”ai oletko sinäkin Riikosia?” Kaupasta palattuaan mies oli sen näköinen, että aivan lähiaikoina hän ei liittyne puolueemme paikallisosastoon. Erääseen kauppaan tuli kaksi mustiin pukeutunutta nuorta. Nahkatakit päällä, ketjut roikkuivat ja naamassa ja korvissa oli lävistyksiä. Kun kaverilla oli vielä pitkät hiukset ja parta ajattelin, että ei kannata, mutta yritin kuitenkin ja tarjosin porkkanaa. Toinen pojista otti sen ja jäi juttelemaan. Selvisi, että hän on opiskelija. Ajattelin mielessäni hänen tulevaa ammattiaan, mutta hän sanoikin olevansa lähihoitaja-opiskelija. Erääseen kaupan eteiseen tuli juuri sen verran hellyttävän ja laupiaan näköinen mummo, että omat lapset olisi voinut jättää hänelle hoitoon. Mummo köpötti kävelykepin kanssa aurinkolasit silmillä sisälle ja tarjosin hänelle porkkanaa. Hän vihaisena sanoi, että ei ota niitä. Kysyin häneltä ystävällisesti ”onko teillä ehdokasta tiedossa?” Vastaus tuli kuin tykin piipusta ”Ei ole eikä tule, ne puhuu samaa paskaa kaikki…” Yksi mies oli tosi vekkuli. Hän tuli lehden vaalimainoksen perusteella tapaamaan minua. Selvisi, että hän on Kokoomuslainen, joka kannattaa Kristillisdemokraattien toista ehdokasta ja vastustaa minun vaalikampanjaa. Kuuntelin häntä aikani ja totesin, että tästä ei puusta pitemmälle pääse. Hän seurasi minua vielä seuraavaan kunnan kaupan eteen ja aloitti savolaisena panettelee keski-euroopan kristillisdemokraatteja, mutta kun huomasi, että kuulijoita ei ollut poistui hiljaisesti pois. Mutta sitten juttelin monien koti-äitien ja perheenisien kanssa lapsilisistä, lasten kotona hoitamisesta ja indeksikorotuksista. Monet olivat aivan ihmeissään että onko politiikka ihan noiden asioiden hoitamista. Monen kohdalla oli surua, kipua ja pettymystä. Monet vanhukset olivat tyytyväisiä ja toivottivat minulle menestystä ja siunaustakin. Naarajärven kaupan edessä tapasin monta ystävällistä ihmistä. Juuri nämä tapaamiset olivat kampanjan hienointa antia. Pieksämäen seudulla kävin kolme kertaa. Tapasin monia hienoja ihmisiä. Eräs soitti ja kyseli ja lupasi äänestää. Hän tuli vielä torille vaimonsa kanssa ja toivotti siunausta. Eräs vanha mies järjesti minulle ystävällisesti majoituksen ja toi avaimen torille. Tämän lehden päätoimittaja toivotti menestystä ja pyysi kirjoittamaan tähän lehteen. Jäppilässä kaupassa tapasin ystävällisen vanhan ihmisen, joka teki minulle eväät mukaan. Partaharjun opistolla yksi työntekijä rohkaisi minua. Ja kun sain vielä ääniä kymmeniä Pieksämäen seudulta niin tiesin, että näitä ihmisiä oli paljon. Vaikka kaikki eivät minua äänestäneetkään silti he olivat ystävällisiä. Mutta sitten täytyy tunnustaa yksi asia. Kiersin kaikki 22 etelä-savon vaalipiirin kuntaa. Missään ei ollut niin kampanjaani kielteisesti suhtautuvia henkilöitä kuin Pieksämäellä. Muutaman henkilöä lähestyi sähköpostilla ja olivat huolissaan kun tein vaalikampanjaa. He olivat toisen ehdokkaamme takana ja minun kampanja huolestutti. Kun samanaikaisesti kolmas ehdokkaamme teki vaalityötä Mikkelin suunnalla en tiedä oltiinko siitä huolestuneita. Pieksämäen torilla tapahtui vaalikampanjan uhkaavin tilanne. Paikalle tuli mies, jolta kysyin ystävällisesti oliko hänellä jo ehdokas? Hän huusi päin naamaa, että ”mitä se sinulle kuuluu?”. Sen jälkeen hän huusi ”Tässäkö se ikärasisti onkin?”. Koska en tuntenut miestä säikähdin. Mies tuli repimään kädestäni vaaliesitteitäni ja alkoi jakaa ihmisille puolueemme toisen ehdokkaan esitteitä. Tilanne oli niin uhkaava, että poistuin paikalta. Muuten käynnit Pieksämäellä olivat miellyttäviä.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija-pastori
Savonlinna