SEURAKUNTAA VIETIIN KUIN PÄSSIÄ NARUSTA
Itä-Savo 15.2.2003 ja Savonmaa 19.2.2003
MIELIPIDEKIRJOITUS

Viime päivien Savonlinnalainen lööppi-uutinen tuli seurakunnan suunnasta ja
vielä sen hyvin hoidetusta diakoniatyöstä. Alun perin viattomaksi
keskusteluksi tarkoitettu työttömyys-keskustelu saikin aallot lyötyä yli
laidan. Seurauksena oli melkoinen myrsky seurakuntaa kohtaan. Asian voisi
pian unohtaa, mutta vaalien alla siihen liittyy yksi tärkeä seurakuntaan ja
yhteiskuntaan liittyvä asia eli regimenttioppi. Oppi Jumalan kahdesta
hallintavallasta.
Entistä Kristillistä liittoa syytettiin ennen ihan aiheellisesti tämän opin
unohtamisesta. Politiikassa puhuttiin uskontoa ja joskus seurakunnassa
politiikkaa. Myös suuret puolueet olivat varoittelemassa kansaa tästä
ongelmasta.
Oppi kahdesta regimentistä on koko luterilaisuuden kulmakivi, jonka varassa
seisoo ja kaatuu niin seurakunnan toiminta kuin yhteiskunnallinen
politiikka. Regimenttiopissa kristityn ihmisen yhteiskuntavastuun perustaksi
tulee luominen ja laki. Seurakuntatoiminta nousee taas lunastuksesta ja
evankeliumista. Yhteiskunta pamputtaa lain rikkojaa ja seurakunta lohduttaa
evankeliumilla. Molemmilla on oma tärkeä tehtävä.
Regimenttiopin perusteella yhteiskunnan ihanteena ja päämääränä on
oikeudenmukaisuus. Siihen tulee pyrkiä myös työllisyyden hoidossa. Sen
tavoitteen saavuttamisessa tarvitaan lainsäädäntöä. Regimenttiopissa
uskotaan, että myös epäuskoiset voivat käyttää tervettä järkeä maallisissa
asioissa ja tehdä hyviä päätöksiä. Yhteiskunnallisia ratkaisuja tulee
perustella järjellä, vaikka takana voi olla Raamatusta nouseva arvomaailma.
Kristittyjä ihmisiä voi olla ja onkin kaikissa puolueissa – jopa
kristillisdemokraateissa. Seurakunta ei voi kieltää yksityisten
seurakuntalaisten poliittista osallistumista siinä puolueessa minkä kokevat
hyväksi kanavaksi. Päinvastoin kristittyjä ihmisiä niin kuin kaikkia
muitakin tulee kehottaa ajamaan oman kaupungin parasta.
Tämän perusteella kaikkien paneelien keskustelijoiksi voisi pyytää vain
demareita ja kepulaisia.
Savonlinnan kaupunginvaltuuston kokoonpanoksi riittäisi 21 demaria, 21
kepulaista ja yksi sitoutumaton kommunisti. Myös eduskunnassa voitaisiin
tehdä hyviä päätöksiä pelkästään heidän toimestaan. 100 demaria ja 100
kepulaista samassa paneelissa Arkadianmäellä. Tämä olisi ihan luterilaista
ja regimenttiopin mukaista.
Seurakunnan toimintaa taas ohjaa Sana ja sakramentit. Niiden pohjalta nousee
kirkkaana myös seurakunnan yhteiskunnallinen vastuu. Savonlinnassa
luterilainen paikallisseurakunta niin kuin myös pienet seurakunnat ja
yhteisöt (helluntalaiset, vapaakirkko, pelastusarmeija jne) hoitavat hyvin
tätäkin tehtävää. Kun seurakunta pyytää puolueita ja poliitikkoja
keskustelemaan työttömyyden hoidosta se tekee siinä oikein.
Jättäessään kutsumatta paikalle muiden ja myös pienten puolueiden edustajia
se asettuu suuren puolelle. Tästä seurakunnan toiminnan ylimmäinen
paneelinjohtaja Jeesus Kristus lievästi varoitti helvetin tulella.
Kun vaalien alla seurakunnan diakonityön nimissä järjestetyssä tilaisuudessa
istuvat kansanedustajat ja johtavat poliitikot kahdesta suuresta puolueesta
he saavat nimensä näkyviin. Niin paneelissa kuin päivälehdessä. Samalla
seurakuntaa viedään kuin pässiä narussa.
Kyseessä on joko regimenttien täydellinen sotkeminen tai sitten paikalla
olleet poliitikot ovat halukkaita liittymään seurakunnan diakoniatyön
verkostoon.
Vaalien jälkeen ilmeisesti näemme heitä seurakunnan diakoniapiireissä,
vanhustyön kotikäynneillä, työttömien päiväpiireissä jakamassa leipää ja
laulamassa virren 281 säkeistöä 4 ”Jos metsäkyyhkyseltä siivet saisin, pois
piilopaikkaan kauas kaikkoaisin…”

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija