Itä-savo 25.11.2006

NOLAAMISEN KULTTUURIIN TULEE PUUTTUA

Julkisen nolaamisen kulttuuri on lisääntynyt. Myös mediassa usein pyritään nolaamaan. Näiden kautta ilmiö on vahvistunut. Olemme oppineet jo pikkuhiljaa nauramaan erilaisille ihmisille.

Terho Pursiaisen mukaan (10 uutta käskyä nykyajalle) ”monien lehtimiesten käsitys on se, että siitä päivästä, kun ihminen syystä tai toisesta on tullut julkisuuteen, hänestä voidaan julkisuudessa kertoa kaikki aina yksityiselämää myöten. Ajatuksena kaiketi on se, että kun ihmiset ovat saaneet katsoa ihmistä kuten esinettä televisiostaan, tämän arvokkuus päämäärien valtakunnan jäsenenä on särkynyt, jolloin hän on vapaa saalis: ihmiset voivat iloita hänen kärsimyksistään ja tuijottaa häntä estottomasti missä tahansa hänet näkevätkin.”

Poliitikkojen kohdalla on jo kauan sitten ohitettu se vaihe, jolloin vain heidän tekemisilleen naurettiin. Heitä on usein nimitelty sioiksi, koiriksi ja olmeiksi.

Toimittaja Perttu Kauppinen mainitsee kirjoituksessaan (HS 23.7.2006) ”Eliittielukat” millä kaikilla nimillä suomalaisia poliitikkoja on nimitelty. Sieltä löytyy ”niljakas kuin graavi lohi, kuiva kuin poronselykset, kalkkarokäärme, perseeseen ammuttu karhu, laituriin sidottu ajokoira, oppositioterrieri, tasa-arvon Troijan-tamma, koston enkeli, ajovaloihin jäänyt orava, Mikkelin isopää, Nakkilan paksu porvari ja sika”.  Osa näistä nimityksistä on tullut omien edustajatovereiden suusta.

Imagoja tutkinut tiedotusopin professori Erkki Karvonen epäilee, että poliitikot ovat joutuneet jonkinlaisiksi sijaiskärsijöiksi, sillä ”isojen yritysten johtajat edustavat niin suurta taloudellista valtaa, ettei heitä välttämättä uskalleta nimitellä”.Karvosen mukaan ”nimityksillä voi olla vaikutusta, jos se jää pysyvästi käyttöön. Ihmisen aivot toimivat mahdollisimman ekonomisesti. Ne muistavat sen, mikä onnistuu pienimmällä vaivalla, kuten iskevän lempinimen.”

Nyt aikamme uusi trendi on, että nauretaan jo sairauksille ja kokonaisille etnisille vähemmistöille. Ministerin suolistosairaudet ovat vain hauska vitsi. Kerran Hesarin Nyt-liitteessä pääsi läpi kuva jalkapalloa potkivista luurangoista, jonka tekstissä todettiin, ”katsokaa juutalaiset pelaa jalkapalloa”. Kokonaiselle kansanosalle naurettiin, jota lehden toimitus jälkikäteen pahoitteli. Pari vuotta sitten Itä-Savossa oli taloustoimittajan juttu uusista Mersu-autoista, joiden lamput ovat ns. ”Väyryset”. Lukijoita opastettiin nauramaan Paavo Väyrysen silmille. Viime aikoina mediassa erityinen kohde on ollut kirkon ja seurakuntien työntekijät.

Näin pitkällä jo olemme. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että me nauramme julkisesti vammaisille, vanhuksille ja erilaisille vähemmistöryhmille.

Vaalit paljastavat aina ihmisen pimeän puolen. Huhut, panettelukampanjat ja ehdokkaiden lokaaminen kiihtyy ennen vaalipäivää. Nyt ehdokkaiden, äänestäjien ja meidän jokaisen tulee muistaa yksi käsky: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestä”.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
kaupunginvaltuutettu (kd)