Lähestyvät vaalit saavat ehdokkaat aktiivisiksi. Moni ehdokas lähtee - jalkapallotermiä lainatakseni - tavoittelemaan jokaista palloa. Viisas EU-virkamies Jacob Söderman opasti aloittelevaa EURO-parlamentaarikkoa Eija-Riitta Korholaa sanoen "Annan sinulle hyvän. neuvon. Älä juokse joka pallon perässä. Hyvä futispelaaja valitsee mihin voimansa keskittää."
En väitä, etteikö eduskuntavaalien alla ja sen jälkeenkin tulisi olla ihan oikeasti kiinnostunut ihmisen asioista. Oli sitten kyseessä lapsiperheen, vammaisen, yrittäjän, opiskelijan, eläkeläisen, sotaveteraanin tai kenen tahansa asioista.
Södermanin neuvoa totellen otan tässä puheenvuorossa esille kuitenkin vain kaksi asiaa: turvallisuus ja arvot. Sillä juuri niistä on kyse juostessamme joka pallon perässä.
Tuskin kovin monet muut päivät ovat viime vuosina vaikuttaneet ihmisten elämään kuin 11.9.01 ja 11.10.02 Molemmat onnettomuudet nimenomaan lisäsivät turvattomuutta. Suomalaiset ovat saaneet olla Lotto-voittajia - Pohjolaan syntyneitä. Viime vuotta voidaankin kutsua monella tavalla pelon vuodeksi. Ihmisten turvallisuutta on ravisteltu monella tavalla.
Turvallisuudesta tai turvattomuudesta on tullut avainsanoja. Poliitikot osaavat puhua perusturvasta ja sosiaaliturvasta. Mainostajat vetoavat monella tavalla meidän turvattomuuteen ja meille myydään eläketurvaa, auton törmäyssuojaturvaa ja montaa muuta turvaa.
Samanaikaisesti kun elämämme kotiovelta lentokentän portille asti ja siltä väliltä on yhä enemmän turvamääritysten määrittelemä ihminen on sitä turvattomampi. Suuremmassa mittakaavassa NATO-jäsenyyttä tarjotaan meille vetoamalla siihen, että me tarvitsemme tiukassa paikassa muiden apua. Etteikö muka tosi paikassa suomalainen sotilas ja siviili osaisi tätä maata ja sen turvallisuutta puolustaa?
Ihmisen turvattomuus on tosiasia. Politiikan tehtävä on pyrkiä luomaan sen verran turvallinen yhteiskunta, että yksityinen ihminen kokee tämän maan turvalliseksi. Samanaikaisesti emme voi sulkea silmiämme maailman hädältä ja turvattomuudelta. Turvaton yhteiskunta pitää yhä enemmän sisällään niitä ihmisiä, jotka eivät osaa puolustaa itseään, kirjoittaa yleisöpalstalle ja vaatia oikeuksia. Hyvä politiikka on ennakoivaa päätöksentekoa.
Toinen asia on arvomme. Jokaisen päätöksen ja teon takana on arvot. Kylmä markkinatalouteen perustuva talous jyrää aina heikommat alleen. Ihmisen arvo on aina markkina-arvoa suurempi. Tämän tulisi näkyä ratkaisuissa. Sen tulisi olla konkreettisesti sitä, että luovumme omastamme. Köyhän kansan auttaminen on sitä, että taloudellisesti avustetaan vähävaraisia, pyritään tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä niin verotuksessa kuin missä tahansa asiassa. Todellisessa tilanteessa johtajien täytyy luopua omista eduistaan alentamalla vaikka omaa palkkaansa ja etujaan.
Yksi tällainen arvo, joka ansaitsee tulla huomioiduksi on mielenterveyden edistäminen. Seuraavaan hallitusohjelmaan vaadittu mielenterveyspoliittinen ohjelma on juuri turvallisuuteen liittyvä arvoratkaisu. Ihmisen elämä on sellainen, että kuka tahansa koska tahansa voi joutua vaikeuksiin. Juuri silloin tarvitaan arvoja, jotka tuovat turvallisuutta. Päätöksentekoa, joka näkyy arjessa. Sairaanhoidon kuluihin liittyvässä keskustelussa tulee esille se kovuus mikä monilla on juuri tätä ihmisen heikkoutta kohtaan. Taustalla on usein pelko kohdata oma haavoittuvuus.
Politiikka on yhteisten asioiden ajamista. Nyt kysytään sitä mitkä arvot ovat oikeasti meidän takana päätöksiä tehdessämme. Vain niiden kautta voimme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokainen voi kokea itsensä turvalliseksi.
Ja tehdä maaleja.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
kaupunginvaltuutettu (kd), Savonlinna