ITÄ-SAVO JA LÄNSI-SAVO / TAMMIKUU 2011SAVO JA LÄNSI-SAVO / tammikuu 2011

PAHOINVOINTIYHTEISKUNNASTA HYVINVOINTIIN

Pahoinvointiyhteiskunnasta hyvinvointiin

Eriarvoisuus ihmisten kesken on kasvanut. Samanaikaisesti kun tuloerot ovat kasvaneet, joudumme kysymään, mitä se merkitsee hyvinvoinnille. Perinteisesti on ajateltu, että rikkaiden rikastuminen tuo hyvinvointia,mikä osittain onkin totta. Pääomatulojen kasvu on selittänyt osittain talouden kasvun. Mutta ongelma on, että kun ennen johtaja tienasi viisi kertaa enemmän, niin nyt se tuloero on monien kohdalla monikymmenkertainen.

Pohjoismaissa on ollut maailman tasaisin tulonjako. Meillä onhyvinvointivaltio, jossa kakkua on pyritty jakamaan kaikille. Mutta eri tutkimuksissa on todettu, että tuloerojen kasvaessa ovat myös lisääntyneet erilaiset sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat.Lisäksi yksi eriarvoisuuden seuraus on rikollisuus, jonka kohteeksi voi joutua kuka tahansa.

Hyvinvointiyhteiskunnan heikkeneminen alkoi jo edellisen keskustaoikeistolaisen hallituksen aikana 1990-luvun alussa, jossa oma puolueenikin oli mukana. Mutta mukaan tuli myös valtava toimintaympäristön muutos, joka näkyi globalisaatiossa, Euroopan taloudellisilla muutoksilla ja teknologian kehityksellä. Ratkaisevat virheet tehtiin veropolitiikassa, joiden pahimpia virheitä ei ole vieläkään korjattu. 1990-luvulla aloitettua linjaa ovat kaikki seuraavathallitukset osaltaan jatkaneet. Ratkaiseva syy eriarvoisuuden kasvulle oli 1993 toteutettu verouudistus,joka erotti pääoma- ja ansiotulojen verotuksen. Pääomatuloille säädettiin suhteellisen alhainen verotus. Sen seurauksena kansalaiset saavat vuosittain julkkiksien tuloja seuratessaan huomata, miten pääomatuloilla voi tienata hyvin.Nyt taantuman aikana nämä pääomatulot ovat pienentyneet.

Mutta yhtä asiaa ne eivät ole poistaneet. Maassamme on edelleen valtava määrä köyhiä, käytetään sitten mitä tahansa mittaria, kun puhutaan absoluuttisesta köyhyydestä. Köyhyys on kasvanut, syventynyt ja tuonut mukanaan myös lapsiköyhyyden. Köyhyys kestää isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle.Tulevien eduskuntavaalien ratkaiseva kysymys onkin tässä.
Taloudelle on tehtävä jotain, mikäli haluamme säilyttää edes rippeitähyvinvointiyhteiskunnasta. Julkisen sektorin lisätessä velkaa me maksatamme tämän tulevilla sukupolvilla.

Poliittinen realismi on sitä, että tarvitsemme säästötoimia, velanoton katkaisemista ja tuottavuuden kasvattamista. Verotulojen lisäämisellä saadaan myös yritystoiminta vauhtiin.Kolme selkeää toimenpidettä auttaa valtion ja kuntien velkaantumiskierrettä: Ensiksi kokonaisveroastetta korotetaan niin, että se ei haittaa työtä ja yrittäjyyttä.
Toiseksi, otetaan käyttöön pörssissä lyhytaikaisten omistusten myyntivoittovero sekä valuutta- ja pörssivero estämään keinottelua. Kolmanneksi tuottavuusohjelmaa uudistetaan niin, että se perustuu oikeasti tuottavuuden parantamiseen. Se näkyy työtapojen parantumisessa, johtamisessa, uuden teknologian hyödyntämisessä ja siinä että toimintatapoja siirretään näyttöpäätteistä ja kopiopapereista ihmisiin. Hallinto on ihmistä varten.

Mutta on joitakin ryhmiä, jotka on jätettävä kaikkien leikkauslistojenulkopuolelle. Ne ovat heikommassa asemassa olevat, köyhät, vammaiset ja ne,joiden puolustaminen on muiden tehtävä.Hyvinvointivaltio ei nouse vain hyväosaisten etuja lisäämällä, vaan myös pahoinvointia vähentämällä. Se on parasta perintöä, mitä voimme jättää seuraaville sukupolville. Nykyhallitus on lisännyt työryhmiä ja politiikkaohjelmia, mutta varsinaiseen ongelmaan ne eivät ole täysin ulottuneet. Kansa voi huonosti ja tyytymättömyys lisääntyy.

Teuvo V. Riikonen