MIELIPIDE 6.12.2013

ONKO RAUHANTURVAAJA SOTAVETERAANI?
Suomessa on käyty keskustelua voiko rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä olleita kutsua sotaveteraaneiksi? Kokemukset, mitä suomalaiset sotilaat ovat saaneet Afganistanissa ja Tsadin tasavallassa ovat täysin sotaan verrattavia kokemuksia.

Rauhanturvaaminen on muuttunut perinteisestä rauhanturvaamisesta entistä vaativammaksi kriisinhallinnaksi. Vuodesta 1956 lähtien noin 37 000 suomalaista on palvellut rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä. Kaikkiin operaatioihin liittyy vaaratilanteita ja arkeen liittyviä haasteita.  
Palvelusaika altistaa sotilaat stressille ja traumaattisille kokemuksille. Haastavat olosuhteet ja vaikeat tehtävät ovat johtaneet vuosikymmenten aikana 50 suomalaisen kuolemaan. Näistä
vain alle kymmenen on menehtynyt taistelutilanteissa.

Tällä hetkellä esimerkiksi Afganistanissa palvelevat ovat pahassa riskitilanteessa palveluksessa. Suomalaiset ja myös Ruotsalaiset sotilaat ovat joutuneet myös pahimpien iskujen kohteeksi. Afganistanin etelä-osassa palvelevia Tanskalaisia sotilaista on kuollut kymmeniä. Psyykkistä painetta lisäävät juuri tilanteet, joissa rauhanturvaajat näkevät kuolleita, ovat tulituksen kohteena itse tai joutuvat ampumaan muita. Afganistanissa sotilasleireissä ovat sinkkiarkut valmiina ja sotilaspapit on koulutettu johtamaan kaatuneiden huoltoa ja mahdollisiin kuolemiin liittyvää debriefing toimintaa yhdessä muiden sotilaiden kanssa.

Tämän takia Suomessa on kymmenien vuosien tauon jälkeen taas tarve hoitaa ja kuntouttaa uusia sodassa ja sodan oloisissa olosuhteissa loukkaantuneita sotilaita. Juuri tästä on keskusteltu, voidaanko esimerkiksi näissä maissa loukkaantuneita sotilaita kutsua sotaveteraaneiksi tai vain rauhanturvaveteraaneiksi? Joka tapauksessa heidän tilanne muodostuu vaikeimmissa operaatioissa, jotka vastaavat oloiltaan sotaa. Vammautumisten ja sairastumisten lisäksi hoito- ja kuntoutustarvetta voi tulla psyykkisen kuormituksen vuoksi. Erään selvityksen mukaan suomalaisturvaajista joka kolmannella oli palveluksen jälkeen ainakin lieviä traumaperäisen stressihäiriön oireita. Vakavia oireita oli kolmella viidestäsadasta. Pidempiaikaisesta seurannasta ei ole vielä tietoa.
Siksi Puolustusvoimat ja Rauhanturvaajaliitto tietävät vastuunsa kotiutuneiden sotilaiden tukemisessa. Tarvitaan vertaistukea ja joskus laajempaa ammattiapua. Tukea tarvitsevat myös omaiset ja läheiset. Suurin osa selviää palveluksesta hyvin ja rauhanturvaamisajasta on monenlaista hyötyä tulevassa elämässä - varsinkin työelämässä.  Riittävän tutkittua tietoa rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävän ajanjaksoon sopeutumista sekä selviytymistä edistävistä tai kuormittavista tekijöistä ei vielä ole saatu.

Toukokuussa 2013 puolustusministeriö julkisti kriisinhallintaveteraaniohjelman. Valtiokonttori nimesi viime vuoden lopulla neljä kuntoutuslaitosta, joissa voidaan kuntouttaa vammautuneita rauhanturvaajia. Ongelmana on ollut korvauskäytännöt. Niitä on parannettu ja lainsäädännön muutostarpeet on huomioitu.

Muissa Pohjoismaissa Afganistanin operaatio on tuonut mukana uuden uusveteraani-termin käyttöönoton. Etenkin Tanska on panostanut paljon uusveteraanien hoitoon, kuntoutukseen ja seurantaan kymmenien kuolleiden sotilaiden takia. Samanlaista harkintaa on myös Suomessa. Pitäisikö rauhanturvaajat pitää myös sairastuneina tai vammautuneina pidempään palveluksessa? Silloin he olisivat Puolustusvoimien hoidon piirissä. Puolustusvoimat on tehnyt HUS-sairaaloiden kanssa sopimuksen rauhanturvaajien hoidon keskittämisestä riippumatta näiden kotipaikasta. Sairaaloiden tehtävä on huolehtia psykiatrisesta hoidosta ja arvioida myös muun sairaanhoidon tarve.
Se kuitenkin tiedetään, että sosiaalinen tukiverkosto auttaa monia kuormittavien kokemusten käsittelyssä. Laki antaa puolustusvoimille kolme tehtävää. Perinteisen maanpuolustuksen ja siviiliavun antamisen lisäksi Suomi lähettää sotilaita rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin. Tosiasia on, että jos valtio lähettää kansalaisiaan olosuhteisiin, jossa he voivat vammautua joko fyysisesti tai henkisesti, tulee myös tukitoimien olla kohdallaan - kaikkien kohdalla 

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on Savonlinnalainen toiminnanjohtaja, kirjailija ja kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja, joka on palvellut kaksi kertaa rauhanturva- ja kriisinhallintajoukoissa Golanilla ja Afganistanissa.