LÄNSI- JA ITÄ-SAVO 2010

MITEN LÄHI-IDÄN KRIISIÄ PITÄISI ARVIOIDA?

Keskustelu Israelista ja palestiinalaisista paljastaa aiheen arkuuden.
Moni arvostelee tuntematta taustoja. Asiat sotketaan ja argumentointi nousee pelkästä tunteesta. Toisaalta Israelin politiikan kritiikitön kannattaminen ei ole oikein. Lähi-idän kriisissä on kyse myös media-sodasta. Sen Israel yleensä häviää. Näin ei aina ole ollut. Vuonna 1967 Ilta-sanomat kirjoitti myönteisesti Jerusalemin yhdistämisestä kuuden päivän sodassa. Suuri muutos mediassa tapahtui vuoden 1973 Jom Kippurin sodan jälkeen. Sen jälkeen monelle Israelin Daavidista tuli Goljat.

Kyse on hyvin pienestä alueesta. Israelin ydinalue, länsiranta sekä Gaza ovat vain entisen Uudenmaan ja puolet Turun ja Porin läänien kokoinen. Pienellä alueella oleva demokraattinen Israel on ongelma monille arabivaltioille, koska vain Egypti ja Jordania ovat tehneet huteran rauhan. Lisäksi Iranin ydinaseuhka ja Israelin oma ydinvoima sekä kilpailu energiavaroista ovat mukana. Veden saatavuuden turvaaminen on kaikille osapuolille tärkeä.
Toinen asia on lähi-idän puhetapa eli retoriikka. Tästä esimerkki oli Jasser Arafat, joka osasi puhua eri tavalla omille ja muille. Myös israelilaiset osaavat saman. Poliittinen retoriikka vaihtelee riippuen kuka on kuuntelevana osapuolena. Takana on pitkä ja katkera historia, jonka seurauksena osapuolilla ei ole luottamusta toiseen, eivätkä myöskään tunne toistensa kulttuuria. Suurimmat poliittiset ongelmat ovat Israelin ja palestiinalaisalueiden rajat sekä Jerusalemin asema.

Myös palestiinalaisalueiden jälkeenjääneisyys vaikuttaa, vaikka he eivät ihmisinä ole sen tyhmempiä, mutta alueella ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kehittyä. Gazan ongelma ei ole vain Israelin saarto, vaan myös se, että sen hallitsijat eivät ole saaneet kehitystä aikaan. Tuskin missään maailmassa on toista aluetta, mihin EU, länsimaat ja muut tahot ovat toimittaneet avustusta niin paljon, joista suuri osa on mennyt korruptoituneelle hallinnolle tavallisen ihmisen kärsiessä. Gazassa valtaa pitävä Hamas on tehnyt myös sosiaalista avustustyötä ja saanut sillä kannatusta. Mutta käy koko ajan aseellista taistelua Israelia vastaan. Arabimaissa on esimerkkejä myös kehittyneistä maista, kuten Marokko, Tunisia, Jordania tai yhdistyneet arabiemiraatit.

Ongelma on ollut vuosikausia vanhojen johtajien taistelu, sillä lähi-idässä arvostetaan vanhojen ihmisten johtajuutta. Israelin poliittiset johtajat ovat olleet pääasiassa eläkkeellä olevia kenraaleita. Ennen ns. Oslon sopimusta Jasser Arafat, Jitzhak Rabin sekä vielä elossa oleva Israelin nykyinen presidentti, 86 v. Shimon Peres eivät olleet tervehtineet toisiaan ennen valkoisen talon edustalla Clintonin johdolla solmittua sopimusta. Kuinka monta sukupolvea tarvitaan, kunnes uudet nuoret johtajat voivat tehdä todellisen rauhan?
Kriisin takana ovat myös suurvaltojen intressit. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen mukaan on tullut USA:n lisäksi Venäjä, EU ja muutamat muut maat. Merkittävä asia on jokaisella vuosikymmenellä käyty sota Israelin itsenäistymisestä asti. 1940-l. itsenäisyyssota, 1950-l. Siinain sota, 1960-l. ns. kuuden päivän sota, 1970-l. Jom Kippurin sota, 1980-l. ns. Rauha Galileaan eli Libanonin sota, 1990- l. Persianlahden sota ja 2000-luvulla sekä Libanonin että Gazan sodat. Alue on kuin suuri painekattila, jossa säännöllisin väliajoin räjähtää ja se lisää epäluottamusta.

Israelin demokratiassa hallitukset eivät toimi yleensä täyttä vaalikautta. Egyptissä vuosikymmeniä vallassa ollut presidentti ei ole asettanut edes varapresidenttiä. Monissa arabimaissa valta on samoilla suvuilla. Palestiinalaisalueilla on pieni hyvin toimeentuleva valtakeskittymä sekä väestöltään suuri köyhä muu kansa. Keskiluokka puuttuu. Israelissa on vapaa media, jonka seurauksena poliitikkoja, armeijaa ja muita tahoja arvostellaan rajusti. Israel valtavasta turvallisuusbudjetista johtuen ei ole onnistunut, eikä ole edes ollut kiinnostunut kertomaan esimerkiksi monista maassa olevista vähemmistöistä, joilla on kohtuullisen hyvä asema maassa. Media-sotaa se ei hallitse eikä Gazan laivan pysäyttäminen ollut sotilaallisesti mikään loistava operaatio.

Itsenäisenä valtiona sillä on legimiteetti puolustaa omia kansalaisiaan. Tavoista ollaan eri mieltä. Viime vuonna Israel pysäytti kansainvälisillä vesillä humanitaarista apua Gazaan vievän laivan, joka oli täynnä aseita. Gaza on täysin palestiinalaisten hallussa oleva alue, jolla olisi kaikki mahdollisuudet tulla vaikka millaiseksi turistipaikaksi, jossa elintason noustessa ihmiset pääsisi nauttimaan sen hyödyistä. Nykyisellä systeemillä se pysyy vain alikehittyneenä alueena, jonka tavalliset ihmiset kärsivät. Näitä ihmisiä tulee auttaa.
Alue tarvitsee uudelleen aloitettavia rauhanneuvotteluja. Suomelta tehtävään sopivia olisivat Pekka Haavisto ja Martti Ahtisaari.

Teuvo V. Riikonen
rehtori ja kirjailija, joka on asunut Israelissa, Syyriassa ja lähi-idässä
yli kolme vuotta ja vieraillut Israelissa ja yli kymmenessä arabimaassa noin 60 kertaa.