Länsi-Savo ja Itä-Savo lehdet 4.12.2011

Mikä on suurin
turvallisuusuhka?

Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu on noussut uudelle tasolle, kun hallitusohjelman mukaan puolustusvoimien on säästettävä 800 miljoonaa euroa. Muutaman varuskunnan lakkauttaminen ei riitä, vaan asiaa pitää katsoa laajasti. Turvallisuuskäsitteen muutos tarkoittaa, että se ei enää perustu fyysisen voiman olemassaoloon, vaan mielikuvaan siitä, että sotilaallista voimaa on käytettävä tarvittaessa oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Armeija ei enää toimi ainoastaan maalla, merellä ja ilmassa, vaan myös cyber-todellisuudessa, johon on jo varauduttu. Perinteisen sotilasoperaation rinnalle on tullut informaatio-operaation mahdollisuus. Rynnäkkökivääri on vaihtunut bittiin ja mielikuviin vaikuttaviin tekoihin.
Suomella ei ole tällä hetkellä suoraa sotilaallista uhkaa. Mutta samanaikaisesti kun sotilaallinen kyky muuttuu hitaasti, poliittinen tahto voi muuttua tarvittaessa nopeasti. 
Puolustushallinnon strateginen visio on säilyttää uskottava puolustuskyky, jossa tehtävät säilyvät, mutta sodanajan joukkojen vahvuus pienenee.
Ratkaisevaa on säilyykö maanpuolustustahto, koska se on yhteydessä puolustuskykyyn. Tällöin yleinen asevelvollisuus on se keskeinen voimavara.

Laki antaa Suomen puolustusvoimille kolme tehtävää, joista ensimmäinen perinteinen maanpuolustus tunnetaan parhaiten.
Toinen tehtävä on viranomaisavun antaminen, ja vuosittain puolustusvoimat antaa apua noin 400-500 kertaa.
Kolmas tehtävä osallistuminen kriisinhallintaan on monelle kiistanalainen. Vaikka tällä hetkellä Suomi on pudonnut rauhanturvaamisen suurmaasta pieneksi tekijäksi, keskustelu Suomen läsnäolosta Afganistanissa nousee uudestaan keskustelun keskiöön.
Afganistanilla ei ole vielä pitkään aikaan kykyä ottaa vastuuta omasta maastaan, mutta riittääkö Suomen poliittinen tahto?

Sotilaallista kriisinhallintaa ei voida irrottaa siviilikriisinhallinnasta, jossa Suomi onkin ollut aktiivi toimija ja edelläkävijä.
Se tulee aina linkittää ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, demokratiaan, tasa-arvoon, naisen aseman parantamiseen sekä tavoitteeseen, jossa kohdemaissa pyritään oikeusvaltion mukaisesti kehitykseen, jossa parannetaan vakautta, mielipiteen, uskonnon ja sanan vapautta sekä kestävää kehitystä.
Tämän hetken suurin turvallisuusuhka ei ole sotilaallinen, vaan maan sisällä jäytävä turvallisuusongelma.

Suomen hyvä turvallisuus on perustunut pitkälti vahvaan sosiaaliseen koheesioon, luottamukseen eri instituutioita kohtaan sekä ihmisten väliseen keskinäiseen luottamukseen. Tätä uhkaa koko ajan se, että yhä enemmän nuorisoa syrjäytyy yhteiskunnasta. 
Seurauksena tulee väkivaltaista radikalisoitumista, jonka torjunta edellyttää laajaa yhteistyötä. Yksilön tasolla radikalisoitumista edistävät syrjintä, työttömyys, rasismi ja osallistumattomuus. Yhteisön tasolla jonkun ryhmän leimaaminen epäilyttäväksi on aina uhka yhteiskunnalle.

Puolustusvoimien rooli on paljon suurempi kuin ymmärretäänkään. Asevelvollisuudella on yksilöä motivoiva ja myönteinen yhteiskunnallinen vaikutus.
Puolustusvoimien arvopohjana on ollut ihmisoikeudet, tasa-arvo, demokratia ja monikulttuurisuus. Sen seurauksena sellaiset arvot kuin isänmaallisuus, rehellisyys, ahkeruus, vastuuntunto ja turvallisuus on voinut seurata eri sukupolvia.

Suomen turvallisuuteen liittyvät haasteet liittyvät siihen, miten lisääntyvää suvaitsemattomuutta vähemmistöjä kohtaan voidaan vähentää? Miten maahanmuuttajien vähäistä osallistumista demokraattiseen järjestelmään voidaan parantaa? Miten kansalaisyhteiskunta saadaan mukaan estämään kasvavaa syrjäytymistä?
Puolustusvoimilla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä yhteisten arvojen puolustamisessa. Osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan vähentää paineita lisätä hallitsematonta maahanmuuttoa.
Suomi tarvitsee edelleen puolustusvoimien uudistustarpeesta huolimatta puolustuskykyä, joka näkee globaalin maailman muutokset ja perustuu yhteiseen maanpuolustustahtoon.

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on Savonlinnalainen rehtori, kirjailija ja kristillisdemokraattien 1. varapuheenjohtaja, joka osallistui syksyllä 198. valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille.