KD-lehti tammikuu 2012

Keskustellaan asiasta

Onko meidän pakko aina keskustella? Tällä hetkellä nykyajassamme on muotia keskustella. Meitä jopa kehotetaan keskustelemaan. Mutta onko se aina tarpeellista? Keskustellaanko puolueessa riittävästi? Haluaako puoluejohto estää keskustelun?

Kun joillekin keskustelupalstoille pääsee vielä keskustelemaan ilman henkilötietoja, keskustelun taso vaihtelee ollen välillä erinomaista ja välillä erinomaisen ala-arvoista. Muutamien nettilehtien uutisoinnin jälkeen lukee ”asiasta ei ole vielä keskusteltu”. Jos uutinen on ollut vaikka, että ”pakkanen kiristyy” tai että  ”pääministeri on huolissaan työttömyydestä”, onko siitä pakko keskustella. Minä nimittäin olen itsekin huomannut, että pakkanen on kiristynyt ja olen myös huolestunut pääministerin kanssa työttömyydestä.

Suomalaisten pahan olon takana väitetään usein olevan puhumattomuuden.
Väkivaltarikoksia perustellaan sillä etteivät ihmiset puhu ikävistä asioistaan. Välimeren-  ja Lähi-idän maissa keskustelun taso voi olla vaikka kuinka kiivasta, jonka jälkeen jatketaan kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Keskustelua tarvitaan niin kodeissa, työpaikoissa kuin politiikassakin, jossa hyvän keskustelun jälkeen pyritään parhaan argumentin pohjalta löytämään paras ratkaisu. Monen keskustelun ongelma on kuitenkin sama kuin huonon kokouksen. Esityslista on kehno, puheenjohtaja ei ole ajan tasalla ja osallistujat puhuvat kaikesta  muusta paitsi siitä, mitä esityslistalla on.
Moni ei edes tiedä, mikä oli keskustelun avaus.

Antiikin Kreikan puheopissa eli retoriikassa kiinnitettiin huomiota eetokseen, paatokseen ja logokseen. Keskustelussamme joskus pääpaino on valitettavasti paatoksella. Mikä ero on Suomen presidentin ja Katolisen kirkon Paavin valinnalla? Kun Vatikaanissa savua nousee vasta Paavin valinnan jälkeen, Suomessa savua nousee jo ennen valintaa. Mutta jatketaan asiasta keskustelua. Ja muistetaan logos.

Teuvo V. Riikonen
KD:n 1. varapuheenjohtaja