Itä-Savo 22.1.2007

Mielipide / Itä-savo 5.2.2007

KENEN VIKA ON ILMASTON MUUTTUMINEN?

Energiapolitiikka on vaalien alla valjastettu eturyhmäintressien alle. Nyt kilpaa koetetaan löytää syyllisiä ilmaston muutokseen ja energiapolitiikan ongelmiin. Keskustelu on ollut kahden laidan välillä. Sekä yksioikoisen ydinvoimahuuman että bioenergiahuuman välissä. Molemmista löytyy myös lyhytaikaista taloudellisen voiton toivetta, sillä erilaiset energian tuotantomuotojen lobbaajat ovat liikkeellä. Se ääni kuuluu keskustelun taustalla. Onko nyt tehty liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä lyhyen aikavälin tilastoista? Vai onko Jorma Ollilan (HS 28.1.07) puheenvuoro viimeinen todellinen varoitus meille?

Vanhasen hallituksen vastuulle ei voi sälyttää kaikkia uhkakuvia ilmasto- ja energiapolitiikan uhkakuvista. Tämän hetken ilmaston muuttuminen ja lämpeneminen on myös seurausta menneiden vuosikymmenten ahneudesta. Se näkyy monissa muissakin korkean elintason maissa. Silti hallitus olisi voinut olla ripeämpi toimissaan energia- ja ilmastopoliittisissa kysymyksissä.

Maapallon väestön kasvu ja elintason nousu lisäävät huimalla tavalla energian kulutusta ja tarvetta. 70 % kasvusta syntyy kehitysmaissa. Saman aikaisesti päästöt pitäisi painaa alas. Ympäristönsuojelun ei saa olla vain rikkaiden maiden etu, vaan kehitysyhteistyö tulee tässäkin muistaa. Energiapolitiikassa jos missä tulee kuunnella tutkijoita. Venäjään painottuvaa energian tuontiriippuvuutta tulee vähentää. Energian säästötoimia on lisättävä. Uusiutuvien energialähteiden, erityisesti bioenergian käyttöä tulee lisätä. Vaihtoehtoisia lämmitysmuotoja tulee edistää. Omalla nykyisellä työpaikallani on ollut jo kymmeniä vuosia päälämmön tuottaja maalämpö. Autoverotuksessa painopiste pitää siirtää auton hankinnasta sen käyttöön ja sen mukana päästöihin. Joukkoliikennettä, ennen kaikkea raideliikennettä on kehitettävä. Mikäli energiansäästöön ja uusiutuvien energiavarojen lisäämisellä ei pystytä riippuvuutta tuontiin ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähentämään, lisäydinvoimaa voidaan harkita. Tavoitteena tulee olla öljyriippumattomuuden väheneminen vuoteen 2030 mennessä.  

Ilmasto- ja energiapolitiikka eivät ole vain kevään vaalien ja neljän vuoden periodiasia, vaan tässäkin tarvitsemme uutta asennetta ja ajattelua. Suomalaiset tällä vauhdilla käyttävät pohjavedet sadassa vuodessa, ellei uutta tulisi. Olemme käyttäneet vuoden energiamäärästä jo elokuussa kaiken. Pinnallinen kerskakulutuskulttuuri ei näe omaa napaansa pitemmälle. Janne Tiainen linjasi asian oikein (I-S 31.1.07) sanoessaan ”muutos on lähtenyt ajatuksissa ja asenteissa voimalla liikkeelle”. Nyt tarvitaan omassa elämässä, perheissä, työpaikoilla ja kaikkien kohdalla uutta asennetta, sillä ilmasto- ja energiapolitiikan hedelmät kannetaan vasta vuosien ja vuosikymmenten päästä.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
kaupunginvaltuutettu (kd)