SAADA AIKAAN PISAROITA

- Olipa hyvä puhe…
- No mitä hän puhui?
- En minä sitä muista, mutta hyvä se oli…
Hyvin tyypillinen tilanne. Ihminen muistaa kuulemastaan vain kymmenisen prosenttia. Jokin juttu, esimerkki, kertomus, vitsi tai vastaava voi jäädä mieleen. Silti kokonaiskuva kuulemasta voi olla positiivinen. Saarnat ja hengelliset tilaisuudet ovat samanlaisia. Jokin pieni asia jää mieleen. Puheesta putoaa ikään kuin pisaroita. Saarnasta jää mieleen yksi kohta, jokin virren säkeistö puhuttelee ja rukouksesta muistaa vain yhden lauseen. Ihmisen elämän arkeen ja juhlaan on pudonnut pisara. Kipuun ja tuskaan on tullut lohdutus. Iloon ja riemuun virvoitus. Ikään kuin pisara on pudonnut kohdalleen. Kuivaan maahan. Mutta riittääkö se? Jaksaako pisaroilla elää päivästä toiseen? Itse asiassa käsite ”saarnata” tulee heprean kielessä sanajuuresta ”le hattif” tarkoittaen ”saada aikaan pisaroita”. Siis saarnaaminen, hyvän sanoman julistaminen on ”saada aikaan pisaroita”. Israelin kansalle annettiin eräässä historian vaiheessa mannaa. Sitä riitti vain yhdelle päivälle tai sapatin yli. Sitä ei voinut varastoida. Jumalan armo on jotakin samaa. Sitä ei voi varastoida. Se annetaan tälle päivälle. ”Päivä vain ja hetki kerrallansa…” Siinä ei lauleta viikosta, kuukaudesta tai vuodesta. Ainoastaan päivästä. ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” Tälle päivälle annetaan pisara. Tarvittava pisara Jumalan armoa. Jokin liikahtaa sydämessä. Jumalan armo rohkaisee, Kristuksen valo valaisee ja Pyhän Hengen läsnäolo lämmittää. Syntyy pisaroita. Puhe ei ollut ainoastaan hyvä. Siitä jäi myös hyvä olo. Tälle päivälle.

Kristus kiitos tämän päivän armosta. Kiitos Jumalan armon pisarasta, joka tänään kastelee kuivan sydämeni. Aamen.