"Entä sitten kun en jaksa?" Seurakunnassa on puhuttu jaksamisesta ja siitä miten se näkyy elämässä. "Entä sitten, kun huomaan etten edes tahdo?" kysyy yksi kuulija. Kipeä kysymys. Elämä on rasittava juttu. Kiireinen, tehokas ja eteenpäin kurottava elämänmalli on muodissa. Komeat ja vahvat pärjäävät. Rumat, heikot ja pelkurit ovat ulkona. Sama vaatimusten henki on kulkeutunut moniin paikkoihin. Pitää olla jytyä, dynaamisuutta ja visiota! Kouluissa, työpaikoilla ja urheiluseuroissa tämä näkyy.

Myös seurakuntiin on hiipinyt salakavalasti opetus, että on olemassa kahdenlaisia kristittyjä: niitä joilla on voimaa tankissa ja niitä, joiden pitäisi pyrkiä siihen. Tällaisten vaatimusten alla kristitty, joka kipuilee heikkoutensa kanssa, väsähtää pian. "Minä en täytä mittaa. Ei minusta ole tähän. Tästäkö on kysymys - minun jaksamisestani? Jos on, niin antaa olla."

Älä kuule luovuta vielä - Jumala on puolellasi. Kristinuskon sanoma on yli vaatimusten paineen - Jumalan armo, joka kantaa ja kannattelee. Kyse ei ole siitä, että sinä jaksat ja kun et jaksa, yrität vielä uudelleen. Ei tarvitse yrittääkään täyttää mittaa, se ei ole tarkoitus. Kristus oli täydellinen. Hän kantoi synnit ristinpuulle ja likasi kätensä sinun vuoksesi. Evankeliumi Kristuksesta ei vaadi, kehota, haasta, käske ja kurista. Se vain antaa. Evankeliumi antaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sinä saat levätä hänessä. Jos et osaa levätä saat opetella sitä. Saat olla Hänen sylissään kuin äidin sylissä. Saat itkeä, huutaa, raivota ja purkaa tuskasi ja kipusi hänelle. Kristus kestää sen. Kun sinun otteesi irtoaa, Kristuksen ote pitää. kun sinä väsähdät, hän on hereillä rukoilemassa puolestasi.

Rukous
Herra kiitos että sinä jaksat. Silloinkin kun minä en. Pidä minusta kiinni. Kiitos, että olet pitänyt. Sinun hoitoosi jättäydyn. Aamen.