SANANSAATTAJA /SUUNVUORO
15.11.2006

NUORISOTYÖNTEKIJÄN KUOLEMANSYNNIT

Nuorisokulttuurin muuttuessa myös nuorisotyöntekijän rooli joutuu uusien haasteiden eteen. Yli 10.000 nuorta kokoava Maata näkyvissä festivaali vuosittain osoittaa, että kristillisellä nuorisotyöllä on merkitystä. Nuorisotyöntekijät ovat kirkkomme tulevaisuuden tekijöitä. Mutta heilläkin on samat vaarat, kuin muilla työntekijöillä ja seurakuntalaisilla. Nuorisotyöntekijällä on myös kuolemansynnit.

Kuolemansynti 1: Ei ole nuorten puolella
Erään Lions klubin tilille oli kertynyt rahaa yli 30.000 markkaa. Kaksi jäsentä ehdotti, että rahoilla olisi hankittu nuorille kylän keskustan rannalla kokoontumispaikka. Klubin iäkkäämmät jäsenet ehdottivat parempaa ratkaisua. Hankitaan kylän hautausmaalle valot. Nyt siellä hautausmaalla on valot. Kaikki satsaaminen nuoriin tarkoittaa sitä, että jokunen hautausmaan lamppu jää vaihtamatta, mutta jälkimmäinen työmuoto kirkossa on ainoa, jonka varsinaiset asiakkaat eivät enää valita kirkon palvelun tasosta. Nuorisotyöstä sentään voidaan valittaa. Nuorisotyöntekijän tehtävä on olla kaikkien nuorten puolella. Myös murrosikäisten. Nyt tarvitaan virallinen Pro murrosikä-liike, jossa saa olla murrosikäinen, eikä tarvitse pelätä, että nuorisotyöntekijä jättää.

Kuolemansynti 2: Ei myönnä tekemiään virheitä
Raamatun ajan ihmiset eivät olleet kovin ihmeellisiä. Silti Jumala kutsui heitä palvelukseen. Sama asia koskee nuorisotyöntekijöitä. Jumala ottaa vastuun. Teimme aikanaan Jussi Miettisen kanssa Maata Näkyvissä-festareiden käsiohjelmaa. Siinä oli vastauskuponki, johon piti tulla postimerkin kohdalle ”SLEY:n nuorisotyö maksaa postimaksun”. Jussi vei sen kirjapainoon ja näytti vastaavanlaista KRS:n esitettä ja sanoi, että ”näitä pitäisi painaa samalla tavalla”. Ja kirjapaino painoi 12.000 SLEY:n nuorisotyön festari-esitettä, jossa luki ”Kansan Raamattuseura maksaa postimaksun”.
Nuorisotyössä jos missä saa tehdä virheitä, koska nuoret itsekin tekevät niitä. Muistan peruskoulussa, kun heitin ikkunasta appelsiinin kuoret ulos ja ne osuivat opettajan päähän. Luokan opettaja ajoi minut ulos ja löi karttakepillä selkään. Meille molemmille kävi lopulta yhtä huonosti. Hänestä tuli sivistystoimen johtaja ja minusta rehtori. Nuoruudessa ja nuorisotyössä tehdyt virheet eivät ole dramaattisia. Ne kuuluvat elämään.

Kuolemansynti 3: Ei tartu ikäviin asioihin
Nuorisotyö ja Jumalan valtakunnan työ sisältää aina ikäviä asioita. Jonkun pitää tehdä nekin. Olin nuorena Israelissa kibbutzilla kanalassa siipikarjansielunhoitajana keräämässä munia. Sitten sain ylennyksen. Kanalan pihalle oli tuotu valtavan iso astia, johon oli tuotu kaikki kanankoppien kanankakka-alustat, jotka piti yksitellen pestä. Kysyin pomolta, oliko hänellä sopiva henkilö tiedossa. Vastaus oli: ”Sinä olet se mies”!  Sielunhoito, yökahvila, riparivalvomiset, jengityö, narkkarien kanssa oleminen ja Maata näkyvissä-festareiden eri tehtävät eivät ole aina kirkkomme ykköskimalluskohteita, mutta jonkun on ne tehtävä. Nuorisotyöntekijä, joka ei pelkää tarttua hankaliin asioihin ja tehtäviin on oikealla paikalla. Muutaman vuotta työssä ei heti näytä tulosta, mutta vuosien ja vuosikymmenten jälkeen näistäkin nuorista kasvaa kunnon kansalaisia. Nuorisotyöntekijä tarttuu ikäviin asioihin.

Kuolemansynti 4: Ei kannusta nuoria
Suomessa on ihmeellinen vähättelyn ja nitistämisen kulttuuri. Median pintajulkisuus ylläpitää ilkeyden kulttuuria, jossa tavoitteena on usein nolata toinen. Siksi ei pidä ihmetellä, että koulukiusaamista on edelleen. Keskuudessamme elää tuhansia nuoria, joita ei ole kannustettu. Hyvä nuorisotyöntekijä kannustaa ja rohkaisee nuoria Afrikkalaisen Babemba-heimon rituaalin mukaisesti. Heimossa sääntöjä rikkonut pistetään istumaan kyläläisten keskelle ja sen jälkeen kaikki muut kehuvat kyseistä heppua niin paljon kuin kehumista riittää. Sen jälkeen on suuret juhlat, jossa rikkonut otetaan takaisin porukkaan. Kerrotaan, että Babemba-heimossa on vähän rikkomuksia. Hyvä nuorisotyöntekijä jaksaa rohkaista ja kannustaa myös niitä nuoria, jotka eivät muualta saa palautetta.

Kuolemasynti 5: Ei hoida itseänsä
Lentokoneen turvailmoituksissa kehotetaan vanhempia laittamaan ensin itselle happinaamarit ja sitten vasta lapsille ja muille. Hyvä nuorisotyöntekijä hoitaa ensin oman fyysisen, henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin.
Lintu-infulenssan yhteydessä sanottiin, että avainhenkilöt pitää ensin lääkitä, jotta he voivat lääkitä muita ihmisiä. Nuorisotyöntekijän on hoidettava ensin itseänsä, jotta hän voisi hoitaa muita. Moni nuorisotyöntekijä väsyy työhönsä ja unohtaa hoitaa itseään. Itsensä hoitaminen ei ole syntiä ja väärin, vaan osa työtä. Hyvä nuorisotyöntekijä laittaa ensin itselleen happinaamarin, jotta voisi sen jälkeen auttaa muita.

Kuolemansynti 6: Ei keskity oleelliseen
Nokian entiseltä työntekijältä kysyttiin, mikä on Nokian menestyksen salaisuus? Hän vastasi 1. Tunnusta tosiasiat 2. Tee niistä johtopäätökset 3. Keskity oleelliseen. Amerikassa oli kerran presidenttiehdokas joka putosi jatkosta, kun hän ei osannut sanoa ”missä on pihvi?” Kuoret olivat kunnossa, mutta sisältö puuttui. Paavali kehuessaan evankeliumia sanoi, että kaikki muu Kristuksen tuntemisen rinnalla on roskaa (Fil.3).
Alkukielessä on parempi sana, joka tarkoittaa ”paskaa”. Kaikki muu Jeesuksen tuntemisen rinnalla on paskaa. Mikä on nuorisotyön menestymisen salaisuus? Keskity oleellisen. Evankeliumiin ja Kristukseen.

Kuolemansynti 7: Ei vie Kotiin asti
Koti on kaikille tärkeä ja jokainen, joka on ollut hetkenkin koditon tietää kodittomuuden tunteen. Ihminen voi kokea koti-ikävää matkoilla ja kaukana kotoaan. Ajattele, miten paljon nuorisotyöntekijät vievät nuoria kotiin asti autoillaan. Usein ilman mitään korvausta. Hyvä nuorisotyöntekijä ei jätä puolitiehen, vaan vie kotiin asti, mutta ei ainoastaan kotiin asti vaan nimenomaan Kotiin asti. Tavoitteena tulee aina olla Taivaan koti, sillä sinne Kristus on valmistanut meille paikan.  Vein kerran 2 nuorta autollani nuorisotapahtumasta koti-ovelle asti. Nuorten vanhemmat tulivat vastaan ja kysyivät mitä maksaa? Sanoin, että ”ei mitään, hyvä nuorisotyöntekijä vie Kotiin asti…”    

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori