Eräs ihminen haaveili pitkään Israelin matkasta. Lopulta haave toteutui ja hän pääsi matkalle ja myös ensimmäisen kerran lentokoneeseen. Jossakin vaiheessa lentomatkaa hänelle tuotiin ateria. Hän söi kaiken nopeasti, suorastaan hotkaisemalla.
- Oliko hyvää? vieressä istunut matkustaja kysyi. - Kaikki muu oli hyvää, paitsi se "happy landing" tuntui vähän sitkeältä, kuului vastaus. Hän oli syönyt myös kosteuspyyhkeen.

Kristillisen uskon nimissä tarjotaan paljon. Suomen suurimman päivälehden viikonlopun hengellisissä ilmoituksissa on tarjolla enemmän seurakuntia ja yhdistyksiä kuin avoimia työpaikkoja. "Monen yhdistyksen kautta pitää sinun menemän sisään Jumalan valtakuntaan..." Myös postiluukusta, sähköpostin, internetin ja muiden joukkotiedotusvälineiden kautta tarjotaan yhä useampia mahdollisuuksia. Monet innostuvat näistä mahdollisuuksista ja ottavat vastaan kritiikittömästi lähes kaiken mitä tarjotaan ja syövät sen. Jossakin vaiheessa monet huomaavat, että osa oli "sitkeää". Tuotteessa kyllä luvattiin onnellista matkaa, mutta ei se nyt niin onnelliselta vaikuttanutkaan. Hiukan sitkeältä uskonnollisuudelta. Liekö kysymys edes kristinuskosta?

Moni ihminen joutuu elämässään uskonnon uhriksi. Sitä on oikeastaan vaikea myöntää. Moni kipuilee lakihenkisen uskonnollisuuden kanssa. Rajat on asetettu sen verran koviksi, että vastaan ei uskalla potkia. Ajatella itsenäisesti, uskoa vapaasti ja elää normaalia elämää. Lakihenkinen ahdas uskonnollisuus nappaa yhä useammin otteeseensa. Kun on vahva johtaja, joka osaa sanoa, millaista leipää tulee syödä, tulee syötyä sellaistakin, joka ei synnytä tervettä uskoa ja elämää. Toisaalta se tuo turvallisuutta, mutta sisin huutaa vapautta, iloa ja rauhaa.

Akasia-säätiön työssä tiedetään mistä siinä on kysymys. Ahtaasta uskosta avarammalle murtautuminen voi olla tuskallinen kokemus, mutta se kannattaa. Kristus toi meille ristinkuolemallaan todellisen vapauden. "Vapauteen Kristus meidät vapautti..." Yhä useampi uskonnon uhri on uskaltanut tuoda kipunsa esille. Sanoa katkeruuden ääneen ja purkaa pahan olon pois. Prosessi voi kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä, mutta se kannattaa. Kun "suussa sitkeän" uskonnollisuuden sijasta on saanut maistaa todellista elämän leipää tietää eron.

Kristuksen yhteydessä oppii pikku hiljaa erottamaan hyvän pahasta. Heprealaiskirjeen tuntematon kirjoittaja sanoo "Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan." (5:13-14). Raamatussa kehotetaan pysymään ja pitämään se mikä on aitoa. Alkukielen mukaan jaloa. Sellainen ei maistu sitkeältä vaan hyvältä.

Akasia-säätiön työntekijät Riitta ja Marianne osaavat tarjota tätä aitoa evankeliumia. He myös tietävät, mitä on maistaa toisenlaista evankeliumia. He tapaavat työssään jatkuvasti satoja ihmisiä, jotka odottavat kuulla hyvää sanomaa Kristuksesta joka tuo elämään todellisen rauhan ja vapauden. Tämä työ tarvitsee myös tukea. Taloudellista apua, esirukousta ja työssä mukana olemista. Mahdollisuuksia on monia. Kiitos sinulle siitä, että haluat olla tässä työssä mukana. Me Akasia-säätiön hallituksen jäsenet tiedämme työn arvon ja annamme sille kaiken tukemme. Kiitos sinulle mukana olosta tässä työssä.