VAIN MINÄ OLEN OIKEASSA!

Eräs seurakunnan työntekijä meni uutena seurakuntaan, lopetti kaiken toiminnan ja aloitti sitten sen uudelleen ja väitti että toiminta oli alkanut hänen aikanaan. Monissa uusissa seurakunnissa ja kristillisissä yhteisöissä on paljon hyvää ja opittavaa. Varsinkin vanhoille ja kankeille seurakunnille ja yhteisöille. Mutta yksi asia niissä usein on perustavanlaatuisesti pielessä. Se on käsitys omasta ajasta – tästä sukupolvesta. Jokaisella sukupolvella on ollut ”tämän sukupolven” merkit. Se ilmenee läpi Raamatun ilmoituksen aina meidän päiviimme saakka. ”Tämä sukupolvi” on säilyttänyt muuttumattoman luonteensa ja on aina nykyajan ihminen – uusi ja ennakkoluuloton, joka vasta nyt ymmärtää asioiden oikean puolen. Tämä sukupolvi on aina vaatinut vapaata syömistä kaikista paratiisin puista. Se on aina vaatinut Jumalaa tilille rajoituksista, jotka Hän on meille antanut. Tämä sukupolvi tietää enemmän kuin aikaisemmat sukupolvet ja Jumala.

Siksi tälle sukupolvelle käsitys Jumalan valtakunnasta on yksinkertainen. Siinä on ollut vain kolme vaihetta. Ensiksi oli palava alkuseurakunta, sitten parituhatta vuotta vähän hiljaisempaa kunnes tämän sukupolven ihminen aloitti työn uudestaan. Tämän sukupolven asenne näkyy monessa asiassa. Kaikki vanha on Perkeleestä ja vain uusi jumalallista. Vanhat rukoukset, virret ja isien ja äitien opetukset vaatii päivitystä. Edelliset johtajat, piispat ja papit olivat synkkämielisiä, väärässä, hengettömiä ja ponnettomia. Paras tapa on vaieta heistä. Tämä sukupolvi vaatii merkkiä. Raamatun ilmoitus ja näkemättä uskominen ei riitä. Se on vanhanaikaista, alkeellista ja alentavaa. Tämän sukupolven mukana on tullut silmien aukeneminen, uusi tieto ja tehtävä. Mikään sovittelu ei riitä, sillä tämä sukupolvi tietää paremmin.

Kun uudet seurakuntaneuvostot, kirkkovaltuustot, johtokunnat ja kirkolliskokoukset aloittavat työn alkaa uusi vaihe. Moni menee tämän sukupolven vipuun ja aloittaa uudistuksen unohtamalla, että on täällä aiemminkin istuttu! Mutta eikö tällä sukupolvella ole mitään oikeutta uudistaa kankeaa kirkollisuutta, aneemista hengellisyyttä ja puuduttavaa palvelusta. Tarvitsemme monissa asioissa uudistusta. Kirkollista kieltä tulee uudistaa. Työmuotoja muuttaa ja vaihtaa. Kasukkasulkeisia ravistella ja metodeja mukauttaa uuteen aikaan. Otamme ilolla vastaan kaiken uuden, mitä Jumala meille antaa. Mutta silti emme mene siihen harhaan, että juuri nyt olisimme ihmiskunnan kehityksen lakipisteessä, jossa oma aikamme on edistyksellistä verrattuna vanhoihin taantumuksellisiin aikoihin.

Tämän sukupolven ihmisellä on aina uskontunnustus. Se on itse asiassa sama kuin Vanhan testamentin profeetan kuvaamalla sukupolvella: Siinä on vain kolme sanaa, mutta siinä on kaikki. ”Minä, vain minä” (Sefanja 2:15). Vain minä olen oikeassa! Eräs ulkomaalainen kuuluisa ja arvostettu Raamatun opettaja tuli Suomeen. Häneltä kysyttiin, mitä hän opettaa Raamatusta? Hän kertoi opettavansa vain kaksi asiaa. Ensiksi ”on olemassa Jumala” ja toiseksi ”sinä et ole se Jumala”.