NUOTTA 1 / 2007

USKON ULOTTUVUUDET

Usko on vaikea asia. Kun ei meinaa ymmärtää, mistä on kysymsys. Mistä uskomisessa on kysymys?  Mitä vaikeita asioita uskon ymmärtämisessä on? Mitä ulottuvuuksia uskolla on?

Nyt en ymmärrä

Menin 17-vuotiaana nuorena miehenä kolmen kuukauden Raamattukurssille. En itse silloin uskonut Jeesukseen. Ensimmäinen henkilö, jonka tapasin ruokapöydässä oli hurskas uskovainen. Hän sanoi minulle ”Kyllä Herra on hyvä”. Vastasin hänelle ”Niin on Herra hyvä”. Siihen hän sanoi ”On ihanaa kulkea Jumalan johdatuksessa”. Vastasin ”niin on ihanaa kulkea Jumalan johdatuksessa”. Tällä tavalla keskustelin tuon uskovan kanssa ymmärtämättä mitä puhuin. Toistin vain samoja sanoja.

Uskonnollinen sanasto voi olla sellaista, että ihminen ei ymmärrä siitä mitään. Armo, ylkä, pelastus, sovitus ja kirkkaus vievät loputkin ymmärryksestä. Ammattiteologin ja saarnaajan sanavarasto on laajempi kuin 15-16-vuotiaan. Eri hengellisillä liikkeillä ja herätysliikkeillä on oma kielensä. Onko taivaan kieli niin vaikeaa, että sitä ei voisi ymmärtää? Vaatiiko uskon ymmärtäminen kielikurssia tai tulkkausta?

Olin vuosia sitten nuorisokonsertissa puhumassa. Gospel-bändi veivasi musiikkia ja Helsinkiläiset nuoret pitivät meteliä takapenkillä. Minulla oli puheenvuoro, jonka olin valmistanut paperille. Katsoin taakseni ja huomasin, että takapenkin nuoret eivät kuunnelleet pätkääkään. Puheenvuoroni tuli ja laitoin valmistetun puheen sivuun ja pistin kaikki yhden kortin varaan. Aloitin puheeni ”Hei beibit, gögöt ja donnat! Jeesus diggaa teitä. On stydii, kun on saanut synnit anteeksi. Snainaatteks te, et Jeesus ei oo mikään delannut juttu… ” Katsoin takapenkille. Kaikki nuoret olivat täysin hiljaa suu auki, kunnes yksi nuorista katkaisi hiljaisuuden osoittaen minua sormella ja sanoen: ”Kuunnelkaa mitä toi jätkä puhuu?”

Minkälaista porukkaa on taivaassa? Millaisella uskolla sinne pääsee? Ilmestyskirja kuvaa taivaassa olevaa porukkaa sanoen ”sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista” (5:9). Taivaaseen pääsee Jeesukseen uskoen kaikista kielistä porukkaa. Olin nuorena Israelissa töissä kibbutzilla. Samassa paikassa oli Mexicolainen nuori, joka näki minun lukevan pientä Uutta testamenttia, jonka lopussa oli kymmenillä kielillä ns. pienoisevankeliumi eli Joh 3:16. Mexicolaisnuori halusi nähdä kirjani ja lukea. Annoin hänelle luettavaksi suomenkielisen kohdan, jota hän epätoivoisesti yritti lukea ymmärtämättä mitään. Kysyin ”Ymmärrätkö?” Hän sanoi, että ”En”. Jatkoin ja kysyin, ”haluatko lukea omalla kielellä?”. Hän luki ja ilme kirkastui. Kysyin ”Ymmärrätkö?”  Hänen suunsa meni hymyyn ja hän vastasi ”Kyllä”. Evankeliumin voi lukea, ymmärtää ja uskoa omalla kielellä. Taivaaseen pääsee ihmisiä kaikista kielistä, jotka uskovat Jeesukseen.

Nyt en tiedä, miten pitäisi toimia

Toinen vaikea asia monille on, miten uskovan pitää käyttäytyä? Miten pitää muuttua? Miten pitää toimia? Miten uskovainen käyttäytyy? Ensikokemus voi olla ratkaiseva. Minun vanha kaveri kertoi ensikokemuksen seurakunnan toiminnasta. Hänen äiti lähetti tämän nuoren pojan seurakunnan retkelle. Siellä retkellä bussissa oli kaksi nuorta poikaa, jotka söivät hänen kaikki eväät. Tämän kaverin ensi kokemus seurakunnasta oli sellainen, että seurakunta on paikka, jossa syödään toisen eväät. Eikä tätä esimerkkiä tee yhtään hurskaammaksi se, että minä olin se toinen, joka söi tämän pojan eväät. Myöhemmin tästä pojasta tuli kirkon nuorisotyöntekijä. Eräs mies halusi kerran selvittää millaisia uskovaiset ovat? Hän meni kesällä telttakokoukseen. Kokous meni hyvin siihen asti, kunnes yksi vanha nainen lähti kiipeämään teltan keskipylvästä ylöspäin huutaen ”Nyt minä lähden taivaaseen”. Mies lähti pois ja totesi, että ei hänestä ole tällaiseen. Tällaiset esimerkit saavat miettimään, mistä uskosta oikein on kysymys?

Jeesus sanoi kerran seuraajilleen ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä hän kadottaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voitaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?” (Matt.16:24-26). Jeesuksen seuraajana ja häneen uskovana et menetä vain eväitäsi vaan tarvittaessa kaiken. Vuosia sitten Papua Uudessa Guineassa oli 3 lähetyssaarnaajaa joutunut tekemään lentokoneella pakkolaskun. Lasku onnistui hyvin ja he ilmoittivat lähetysasemalla laskeutumispaikan, mistä heitä lähdettiin hakemaan. Kun heidät löydettiin, kaikki kolme istuivat paikoillaan koneessa – päät leikattuina irti. Jeesuksen uskovana et menetä tarvittaessa vain eväitäsi vaan voit menettää koko elämäsi.

Tuomaskaan ei ymmärtänyt

Raamatussa on mainittu yksi pihalla ollut tyyppi. Tuomas oli ollut Jeesuksen seurassa kolme vuotta ja suorittanut kirkon virallisen apostolityönohjaajakoulutuksen. Kun Jeesuksen tie oli menossa ristille ja kohti kuolemaa Tuomas ei tajunnut mistä oli kysymys? Hän oli nähnyt ja kuullut kaiken mahdollisen Jeesuksen toiminnasta. Nyt Jeesus sanoi menevänsä pois ja siksi hän lohdutti omiaan sanomalla ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa…” (Joh. 14:1-6). Jeesus sanoo menevänsä taivaaseen ja kertoo ”te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen”. Juuri tässä tilanteessa Tuomas paljastaa täydellisyyden tietämättömyytensä sanoen ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet? Kuinka voisimme tuntea tien?” Tuomas ei ymmärrä kahta asiaa. Mihin Jeesus menee ja mikä on tie, minne hän menee? Ne ovat johdonmukaisia kysymyksiä. Ellei tiedä päämäärää, ei voi tietää tietäkään! Mutta kaiken sen jälkeen, mitä hänelle oli opetettu ja mitä hän oli nähdyt, hänen olisi pitänyt tietää.

Mitä Jeesus tekee? Hän lyö käden otsaan ja sanoo itsekseen: ”Voi ei, taas näitä yksinkertaisia Galilealaisia:::”! Alkuhämmästyksestä toivuttuaan hän sanoo hyvin yksinkertaiset sanat: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”  Taivaaseen mennään Jeesukseen uskoen.

Tiivistelmä: Jeesus on tie Isän luokse. Evankeliumi ei ole vain sanoma siitä, että Jumala rakastaa meitä. Ratkaisevaa on se, että Jeesus on tehnyt Isän luokse pääsemisen meille mahdolliseksi. Hän ei ole antanut meille karttaa tai tien kuvausta, jota seuraamalla pääsee perille. Sen sijaan hän itse kulkee meidän kanssamme. Eikä päämäärään voi päästä muutoin kuin hänen seurassaan. Häneen uskoen. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että jokainen voi ymmärtää ja uskoa sen omalle kohdalle.

Rukous: Rakas taivaallinen Isä, kiitos siitä että sinä annat meille uskon lahjana. Auta meitä luottamaan sinuun kaikessa. Kiitos, että Jeesus on meille tie, totuus ja elämä! Aamen

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on pappi ja kirjailija, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina. Hän on Nuotan entinen päätoimittaja.