| KRISTILLINEN
ELÄKELÄINEN 1/2004 TERVETULOA SAVONLINNAN KRISTILLISELLE OPISTOLLE Ihmisen elämä on siirtymistä ikäkaudesta toiseen. Jokaisella ikäkaudella on oma tärkeä merkitys. Viime aikoina on paljon puhuttu ”Elinikäisestä oppimisesta”. Oppiminen on prosessi alkaen varhaislapsuudessa ja jatkuen aikuisuuden läpi vanhuuteen saakka. Elinikäinen oppiminen on elämänasenne, jolla on aina hyvin individualistinen lähtökohta. Elinikäisessä oppimisessa on nähtävissä myös muutokset sukupolvien välillä. Nykyisillä eläkeikäisillä on paljon paremmat mahdollisuudet itsensä jatkuvaan kehittämiseen ja myös uuden oppimiseen. Siihen antavat mahdollisuudet monet erilaiset tavat opiskella. Useissa oppilaitoksissa yhä kasvava ikäihmisten joukko on otettu huomioon koulutustarjonnassa. Vapaan sivistystyön alaisessa koulutuksessa, jota myös kansanopistot edustavat on aina otettu vakavasti eri ikäisten koulutus. Oppilaitosten koulutustarjonnasta – myös Savonlinnan kristillisen opiston - löytyy paljon myös eläkeikäisille. Savonlinnan kristillinen opisto on 1946 perustettu oppilaitos, jonka monipuolinen koulutus koostuu vapaan sivistystyön pitkäkestoisista linjoista ja lyhytkursseista. Lisäksi opistolla on peruskoulun ja kymppiluokan opetusta sekä muuta maksupalvelutoimintaa ja koulutusta. Vuosittain opistolla vierailee yli 12.000 osallistujaa eri linjoilla, kursseilla, tapahtumissa, kokouksissa, juhlissa ja vastaavissa tilanteissa. Kristillisen Eläkeliiton valtakunnallinen vuosikokous ja kevätjuhla järjestetään Savonlinnan kristillisellä opistolla 17.-18.4.2004. Juhlan edellä järjestetään myös Kristel-kuoron kurssi opistolla. Savonlinnan kristillisen opiston puolesta toivotan teidät kaikki arvoisat juhlavieraat lämpimästi tervetulleeksi etelä-Savoon, Savonlinnaan ja Savonlinnan kristilliselle opistolle. Keväinen Savonlinnan seutu ja Ritalanmäki antavat hyvät puitteet onnistuneelle juhlalle ja kokoontumiselle. Vanhan testamentin profeetta Jesaja rohkaisee: ”Teidän vanhuuteenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan ja kannan ja pelastan” (46:4). Viime vuoden kesällä poisnukkunut äitini oli nuorena käynyt kansanopiston linjan Otavan opistossa. Kysyin häneltä kerran millaista kansanopisto-opiskelu oli vuonna 1948. Äitini vastasi ”Ei se hullumpi paikka ollut ja vähän joka lajia siellä opetettiin”. Elinikäisessä oppimisessa tärkeää on oikea asenne. Silloin jokainen kokoontuminen ja juhla voi olla tilanne, jossa oppii ” jotain lajia”. Teuvo V.
Riikonen
|