ELÄMÄÄN lehti / lokakuu 2007

Ei evankeliumin julistaminen niin helppoa ole

Sivuraiteilta sudenkuoppaan

Evankeliumin julistamisessa on monia vaikeuksia, vaikka itse evankeliumi on selvä ja jokaisen ymmärrettävissä ja uskottavissa oleva asia. Joskus evankeliumin julistaminen napsahtaa myös sivuraiteille ja astutaan sudenkuoppaan. Millaisista tilanteista on kyse?

Juuri nyt Jumala toimii…

Joskus evankeliumia julistaessaan puhuja ottaa Jumalan omaan käteensä ja alkaa kertoa: ”Juuri nyt Jumala toimii…” Puhuja selostaa omaa toimintaansa yhtä uskottavasti kuin keihäänheittäjä tai pituushyppääjä alkaisi selostaa omaa suoritustaan. Selostamisen hoitaa Mertaranta, heittämisen Pitkämäki ja hyppäämisen Evilä.
Selostaessaan omaa toimintaansa julistaja unohtaa, että jos Jumala ”juuri nyt toimii”, hän itse voisi olla hiljaa. Riittää, kun julistaja julistaa ja jättää Jumalalle loput. Kristilliset lehdet, Radio Dei ja TV7 hoitavat selostamisen.

Onko veli uskomassa…

Vanha esimerkki kertoo, että lestadiolainen olisi kysynyt entiseltä kenttäpiispa Yrjö Massalta: ”Onko veli uskomassa?” Siihen kenttäpiispa oli vastannut: ”En, olen Yrjö Massa.”
Jokaisella hengellisellä liikkeellä on oma turvallinen kielensä, joka ilmenee puheessa ja julistuksessa. Vähän niin kuin hyttysillä, jotka tunnistavat toisensa surinasta ja tietävät mihin ryhmään kuuluvat. Joskus eri hengellisille ryhmille ja julistajille oma kieli tulee rakkaammaksi kuin itse evankeliumi. Omille puhutaan, mutta muille on tulkkaamisongelmia.

Nyt minä lähden taivaaseen… 

Silloin tällöin julistuksessa pannaan pääpaino sille, miten uskovan tulisi elää. Jumalattomalta vaaditaan hedelmiä ennen kuin ne voivat olla kypsiä syötäväksi. Erilaiset listat ja suositukset sekä oikean elämän mallit voivat olla hyvä keino vangita ihminen väärään koukkuun.
Kerran eräs mies halusi selvittää telttakokouksessa, millaisia uskovat ovat. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes muuan ystävä alkoi kiivetä teltan keskipylvästä ja väitti lähtevänsä suoraan taivaaseen. Miehellä kesti vähän aikaa ymmärtää, mistä evankeliumissa on kyse.

Tule meille kasteelle…

Joskus evankeliumin julistaja innostuu lupaamaan enemmän kuin on tarjolla. Nuorena olin katulähetystyössä Helsingin kaduilla jakamassa luterilaisia kutsulappuja. Vastaan tuli pienen vapaan seurakunnan jäsen, joka sanoi minulle: ”Tule meille kasteelle, niin saat Pyhän Hengen ja kaikki armolahjat…” Minulla luterilaisena ei ollut yhtä hyvää tarjontaa, joten sanoin hänelle takaisin: ”Tule sinä meille kahville, niin saat pullaa ja keksiä…”
Evankeliumia julistaessa ei pidä luvata liikoja. Synnit voi julistaa anteeksi Jeesuksen nimessä, mutta muussa tarjonnassa kannattaa olla varovaisempi.

Mitä Jumala ottaa pois?

Monilla on Jumalasta ja seurakunnasta sellainen ajatus, että häneltä ja sieltä saa vain hyvää, suloista ja siloista. Joskus kannattaa mainita vanhan virsikirjan osastoista ”Murhe, risti ja kiusaus”.
Erään vanhan ystäväni ensikokemus seurakunnan toiminnasta oli, kun hän oli äitinsä lähettämänä seurakunnan poikien retkellä. Mukana oli kaksi poikaa, jotka söivät hänen kaikki eväänsä. Asiaa ei tee hurskaammaksi se, että minä olin toinen niistä, jotka söivät ne eväät.
Seurakunnassa ei vain mahdollisesti syödä sinun eväitäsi, vaan siellä puhutaan myös synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä! Muuten Jeesukseen uskominen on ihan mukava juttu.

Jos sinä kuolet…

Usein julistettaessa otetaan huomioon kaikki muu, paitsi ei mahdollista kuolemaa. Kerran pankkivirkailija soitti minulle ja ehdotti lainalle vakuutusta. Hän sanoi minulle neljästi: ”Jos sinä kuolet…” Sitten vastasin hänelle yllättäen: ”Kuule, aion kuolla… tosin en ole varma tapahtuuko se tämän lainan aikana vai sen jälkeen.”
Kuolema on tilastollinen harvinaisuus, joka osuu vain yhden kerran yhden kohdalla, ja jokaisesta sukupolvesta kuolee vain ja ainoastaan 100 %. Siksi julistuksessa on hyvä joskus muistuttaa edesmenneen lauluntekijän – joka eli sanojensa mukaan – Juice Leskisen sanoista: ”Kaikki me kuolemme – myös hölkkääjät!”

TEUVO V. RIIKONEN