Parikanniemen Kuulumisia/Joulukuu 2006

SIELLÄ ME NÄEMME SEN

”Mitä sinä näet?” kysyi juutalainen isä lapseltaan kerran Israelissa Masadan vuorilinnoituksen laella. Mitä sinä näet? Isä ei itse esitellyt lapselle, vaan kehotti lasta katsomaan. Se on hyvä kysymys jokaisen ihmisen elämässä. Mitä sinä näet? Se liittyy myös oppimiseen. Pienet lapset rakastavat kuvakirjoja, joiden luukkujen takaa tulee joku yllättävä kuva.

Näkeminen on aina hieno kokemus. Ihminen näkee monia asioita. Näemme myös paljon maailmassa pahuutta ja julmuutta. Ihmisen itsekkyyttä toista ihmistä kohtaan.Mutta maailmassa on myös paljon kaunista katseltavaa. Niihin liittyy myös asiat, jotka kuuluvat kristilliseen uskoomme. Kirkko, alttari, risti, seimiasetelma ja monet muut asiat ovat omin silmin nähtävissä. Mutta on paljon asioita, jota emme näe. Jumalan armoa emme näe, mutta näemme miten se on vaikuttanut monen ihmisen elämässä.

Joulun sanomaan liittyy myös näkeminen. Paimenet sanoivat ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen minkä Herra meille ilmoitti.” (Luuk.2:15). Joulun sanoma kehottaa meitä katsomaan. Mutta mihin meitä kehotetaan katsomaan? Ei pahuuteen, ihmisten pahoihin tekoihin eikä synnin tuhoihin. Niitä me näemme automaattisesti.

Meitä kehotetaan katsomaan Beetlehemiin, seimeen ja vastasyntyneeseen lapseen. Se kuva on hyvin erikoinen. Pieni lapsi eläinten juottokaukalossa kaukana lähi-idässä. Meitä kehotetaan katsomaan pientä lasta nukkumassa avuttomana. Seimessä kapaloituna.Näky on oikeastaan hämmästyttävä. Miten kaunis ja levollinen näky se on?  Rauhoittava ja puhutteleva kokemus katsoa lasta. Nukkuvaa lasta.

Siinä se on. Joulun ihme. Rauhanruhtinas ja Ihmeellinen Jumala. Jumalan Poika! Mitä sinä näet?

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori
Parikanniemi-säätiön hallituksen jäsen