KRISTILLINEN ELÄKELÄINEN / 2009

RISTIN LUONA KIUSATULLA…

Jerusalemissa on ns. pyhän haudan kirkko, jossa perimätiedon mukaan on ristin ja ylösnousemuksen paikka. Kirkkoa ylläpitää seitsemän eri kirkkokuntaa, joiden keskinäiset välit eivät ole parhaat mahdolliset. Silloin tällöin kiusaukset käyvät ylivoimaisiksi.

Harjalla päähän…

Kerran eräs kirkonmies löi toista rukoussuitsukepallolla päähän. Toisen kerran eräs löi harjalla toista. Erään huoneen siivoamisesta tuli niin kova riita kahden kristityn välille, että paikalle tarvittiin muslimi siivoamaan. Muutaman kuukautta sitten kristityt aloittivat tappelun, joka kuvattiin kaikkialle maailmaan. Vaikka nämä ihmiset asuvat päivittäin ”ristin juurella” heillä on kiusauksia lankeemuksia ja vaikeuksia.
Mikä on tärkeää kun kiusaukset, lankeemukset ja vaikeudet meinaavat käydä ylivoimaiseksi? Tekee mieli huitoa muita päähän, astua toisten alueelle ja esiintyä muuten vaan maailman omistajana. Silloin on tärkeää mennä ”ristin luo”.
Erkki Lemisen laulussa lauletaan ”Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois.”
Jos tuo laulukaan ei auta, niin silloin kannattaa mennä Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon. Siellä saa olla omiensa joukossa. Ristin juurella.

Samaa pölyä meillä kotona…

Raamatussa kuvataan ihmisen häpeää: ”Minä kärsin häväistystä joka päivä, häpeän puna peittää kasvoni” ja ”häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane”.
Kuulin vuosia sitten kertomuksen, jonka alkuperän olin jo unohtanut. Kevät aurinko paistoi raitiovaunussa niin kirkkaasti, että se paljasti ikkunan kautta sisällä olevan kaiken pölyn. Hiljaisuuden katkaisi lapsen kysymys ”äiti onko tämä samaa pölyä kuin meillä kotona?” Kerroin esimerkkiä luennoilla unohtaen sen alkuperän. Puhuin myös vaimolleni, joka hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi ”tiedätkö kuka lapsi oli?” Vastasin ”en”. Hän sanoi ”hän oli meidän lapsi…”
Huomaamme lähimmäisissä monenlaista pölyä. Mistä on kysymys? Se on samaa pölyä kuin meillä sydämessä, sillä ”vaikka pesisit itsesi saippualla, vaikka käyttäisit lipeää, jäisi syntiesi lika yhä jäljelle, en voisi olla sitä näkemättä, sanoo Herra.” (Jer. 2:22).

Risti peittää kasvojen häpeän

Mikä peittää tämän häpeän? Kasvojen häpeän, jossa häpeä näkyy. Pää painuu alas. Tällainen minä olen. Mene pois Herra! Jesajan kirjan 53 luku piirtää meille kuvan Kristuksesta, joka on riipaiseva. Risto Santala on kääntänyt yhden kohdan näin ”Ei hänellä ollut oppiarvoa, titteliä, eikä Jumalan kirkkautta, että Hän olisi meitä miellyttänyt. Halveksittu ja lakannut olemasta ihminen.”
Raamatussa kuvataan synnin mukanaan tuomaa syyllisyyttä ja häpeää sanalla ”peittää”. Job kysyy ”Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle mitkä ne ovat! Miksi peität minulta kasvosi” (13:23-24).
On vain yksi joka poistaa nämä synnin tahrat ja häpeän.
Ristin luona…

Teuvo V. Riikonen
Pappi ja kirjailija, joka työskentelee Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina