TV7 UUTISET 2/2006

RISTILLÄ RINNALLA RYÖVÄRIN


Schindlerin lista elokuva on mustavalkoinen. Siinä on kuitenkin parissa kohtaa punaista. Pieni tyttö kuvataan kulkemassa väkijoukossa punaisessa puvussa ja myöhemmin kuolleena ruumiskasassa. Mustavalkoisessa elokuvassa on yksi punainen lanka. Monille Raamattu näyttää kaukaa katsottuna musta-valkoiselta, jossa ei ole yhtenäistä juonta. Mutta tarkemmin katsottuna siinä on yhtenäinen juoni – punainen lanka, joka on ristiinnaulittu Kristus. Risti.

Maailman tunnetuimpia merkkejä

Muutamia vuosia sitten tutkittiin maailman tunnetuimpien liikemerkkien tunnettavuutta. Viiden tunnetuimman merkin joukkoon pääsi myös risti. Kaulassasi voi roikkua risti ja monet piirtävät nimikirjoituksen yhteyteen ristin. Monet siunaavat itsensä ristin merkillä. Urheilukilpailuissa usein monet kristityt huippu-urheilijat tekevät ristinmerkin ennen tai jälkeen suorituksen. Savonlinnan oopperajuhlilla muutaman vuotta sitten Kohtalon voima oopperan lavasteena oli keskellä Olavinlinnaa suuri risti. Vierailin kerran Etelä-Koreassa, maassa, jossa kristinusko leviää voimakkaasti. Hotellin ikkunasta näin 7 eri ristiä. Risti on merkki, josta emme pääse eroon. Se näkyy kirkollisissa toimituksissa, kirkkojen ja rukoushuoneiden seinillä ja kuolinilmoituksissa. Piispa Eero Huovisen mukaan ”ristinmerkki muistuttaa siitä, että elämä on ristinalaista”. Risti näkyy kaikkialla ja sillä on merkitystä. Mitä risti merkitsee?

Risti on lahja

Erääseen lastenkotiin tuli kerran asukkaaksi tyttö, joka muuttui ennen joulua levottomaksi. Hän kertoi hoitajalle, ettei hän ollut saanut koskaan lahjoja ja siksi häntä jännitti. Kun sitten jouluna kaikki lahjat oli jaettu kaikille, tyttö meni omaan huoneeseensa. Työntekijä katsoi avonaisesta ovesta nähden tytön, joka istui sängyssä lahjat sylissä ja vain itki. Hän ei itkenyt sen takia, etteikö lahjat olisi olleet hänelle mieleisiä, vaan siksi että hänkin sai lahjoja. Risti on aina lahja. Lahja arvottomalle ja kaipaavalle. Kristus on taivaasta tullut lahja, joka laskeutui maan päälle. Kristus ruokkii nälkäiset. Kristus on elämän leipä. Pelastus menetettiin syömällä kielletystä hedelmästä. Pelastus saadaan syömällä Kristuksen ruumis ehtoollisella. Taivaassa syödään iankaikkisesti elämän puusta. Risti on elämän puun makuinen. Vuosia sitten Israelissa nuori sotilas pelasti kymmeniä lapsia ja koululaisia ajamalla sotilasajoneuvollaan terroristien ja koululaisbussin väliin. Jerusalem Post lehdessä kerrottiin vanhempien sanoneen, että heidän oli suostuttava antamaan poikansa uhrina Israelin kansan puolesta. Ristillä Jumala suostui uhraamaan Poikansa. Yksi uhrattiin, jotta monet saisivat elää. Siksi risti on lahja. Me saamme lahjan ilmaiseksi. Meidän ei tarvitse muuta kuin ottaa se vastaan.

Risti muuttaa epäonnistumisen voitoksi

Elämään sisältyy tappioita, virheitä ja epäonnistumisia. Lankeemuksia, vääriä valintoja ja mokauksia. Epäonnistuminen elämässä saa aikaan syyllisyyttä ja häpeää. En osannut, pystynyt enkä täyttänyt mittaa. En ollut sitä, mitä minulta odotettiin. Monet pelkäävät epäonnistumisia. Yksi hyvä virhe elämässä voi muistuttaa pitkään. Mutta epäonnistuminen elämässä voi ollakin joskus uusi mahdollisuus. Joskus epäonnistunut puhe voi olla jollekin siunaukseksi. Se mikä meidän silmissä näyttää huonolta voi ollakin toisen silmissä hyvää. Risti muuttaa aina epäonnistumisen voitoksi. Ristin sanomaan kuului pääsiäislammas. Sen tuli olla virheetön. Siis täydellinen eli juuri sellainen mitä meiltä usein vaaditaan, mutta mihin me emme yllä. Kristus oli juuri sellainen. Virheetön ja tahraton. ”Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin…” Ristinkuolema oli häpeällinen tapa. Ihminen teloitettiin naulaamalla hänet julkisesti. Kuolemaantuomittu ruoskittiin ja pantiin itse kantamaan ristiään. Ristiinnaulitseminen oli täydellinen häpeä ja epäonnistuminen. Ja juuri siinä oli voitto. Tappio oli uuden alku. Kun Jumalalla ei ollut sanoja, joilla kuvata itseään hän puhui inkarnaation kieltä. Hän tuli lihaksi ja vereksi eli yhdeksi meistä. Kristus tiesi miltä tuntuu olla naulojen lävistämä.

Risti on häpeän peittävä

Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa on perimätiedon mukaan ristin ja ylösnousemuksen paikka. Kirkkoa ylläpitävien kirkkokuntien ja kristittyjen keskinäiset välit eivät ole olleet parhaat mahdolliset. Joskus yhteys menee riidaksi. Kerran eräs kirkonmies löi rukoussuitsukepalolla toista päähän. Toisella kerralla toinen löi harjalla päähän väärään kappeliin eksynyttä. Kerran erään huoneen siivoamisesta tuli niin kova riita kristittyjen välillä, että piti pyytää muslimi paikalle siivomaan. Vaikka nämä ihmiset asuvat päivittäin ”ristin juurella” heillä on kiusauksia, lankeemuksia ja vaikeuksia. Mikä on tärkeää kun lankeemukset ja vaikeudet käyvät ylivoimaiseksi? Tekee mieli huitoa muita päähän ja muutenkin esiintyä koko maailman omistajana. Silloin pitää laulaa Erkki Lemisen laulua ”Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois…” Ellei sekään auta, muuta Jerusalemin Pyhän haudan kirkkoon. Siellä saat olla omiesi joukossa. Ristin juurella. Yksi ihmisen peruskokemuksia on tuntea häpeää. Raamatun mukaan on olemassa aivan oikeaa Jumalaa vastaan rikkomisesta johtuvaa syyllisyyttä ja häpeää. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen tuli tietoiseksi synnistä ja alkoi tuntea häpeää. Meidät on nähty heikkoina ja haavoittuvina. Olemme tulleet torjutuiksi ja nöyryytetyksi. Haluamme piiloutua. Kun ihmisen rajoja loukataan hänessä voi haavoittua luonnollinen kyky tuntea häpeää. Ristin voima antaa meille voiman katsoa tätä tuskaa. Kristus kuoli ristillä, häpeästä välittämättä.

Jeesuksen ristin tähden…

On vain yksi tapa poistaa synnin tahrat ja ihmisen häpeä. Kristuksen risti. Suomalaisessa messussa lauletaan ”Jokainen muisto kunniaton pois kirjoista taivahan pyyhitty on, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.” Siis pyyhitty pois. Muistan yhden kokemuksen lapsuudesta seurakunnan leiriltä. Se on jäänyt elävästi mieleeni. Siinä oli jotain sellaista joka vain pysähdytti ja jäi pienen pojan sydämeen ja mieleen. Olimme leirillä jossakin saaressa Saimaalla. Meille lapsille kerrottiin, että illan ohjelmaa varten jokaisen täytyy ottaa mukaan yksi kivi. Tietysti me lapset otimme mukaan eri kokoisia kiviä, mutta emme tienneet mihin niitä käytettiin. Leirin kokoontumispaikan eteen oli tuotu iso risti. Jossakin vaiheessa meidän kaikkien piti tuoda se kivi sen ristin juurelle. Sen jälkeen ristin juurella oli iso kasa kiviä. Eri kokoisia kiviä. Sitten sen päälle kaadettiin punaista väriä tai maalia, niin että koko kivikasa peittyi punaisella – veren näköiseksi. Tätä en ole unohtanut. Mitä se opettaa meille?

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto