KESKI-SUOMALAINEN 28.8.2006

RAAMATUN TOSI-MIEHET RÄJÄYTTÄÄ LIAN POIS

Millaisia olivat Raamatun miehet? Onko heidän elämässään mitään meitä opettavaa? Millaisia he todellisuudessa olivat? Katsellaan neljän miehen ääriviivoja.

Puoskarit Jobin kimpussa

Job on kaikille kärsimyksen kautta kuhmuja saaneille lohduttava esikuva. Mies, jolla oli kaikkea, mitä kelpo mies tarvitsee. Perhettä, omaisuutta, mainetta ja mammonaa. Sitten Jumalan tiltti iski otsalumpioon ja menetys vei lähes kaiken lapsia myöten. Lisäksi emäntä aloitti nalkutuksen ja epäili Jobin uskoa. Sydäntä raastava tuska oli kuin nurkkaan ahdetulla eläimellä, jolta tie oli tukossa.
Paikalle saapui lohduttajia, joista osa osoittautui vain sanoja heitteleviksi puoskareiksi, jotka eivät pystyneet heittäytymään Jobin tuhkakasaan. He eivät osanneet sielunhoidon perusalkeita, joka tarkoittaa, että pitää pystyä olemaan hiljaa toisen tuskan vieressä. Job koki Jumalan tukahduttavan läsnäolon ja monien vaiheiden jälkeen oli valmis sanomaan ”Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo”. Vaikka Jobin osa oli kova ja ankea Jumalan puristuksessa, sieltä tuskan alta nousi ihana usko ja toivo kaikille tuleville kuhmuotsaisille turilaille siitä, että ”viimeisenä päivänä Hän on seisova multiemme päällä” 

Aamos – juntti Jumalan armosta!

Aamos taas oli ihan aito raamatullinen juntti. Tämä 700-luvulla eKr vaikuttanut mies oli hielle ja sonnalle haiseva lammaspaimen. Hän kaitsi pelloillaan karjaansa ja söi suoraan likaisilla käsillään viikunapuusta ja omasta maasta saatuja herkkuja. Israelissa elettiin taloudellista loistoaikaa. Rajoilla oli rauhallista ja taloudellinen nousukausi sai kaikkien pupillit laajenemaan pörssikurssien noususta. Seurauksena oli vastakohtien kärjistyminen.
Kansan sisäinen moraali rappeutui ja kansa jakaantui kahteen osaan. Osalla kansasta oli talletuksia tilillä, Visa vinkui ja MasterCard vonkui kansan pelatessa Iso-Jumbossa pitkä-vetoa keno kaulassa! Samanaikaisesti köyhempi kansan osa jonotti kortistossa ja sosiaaliluukulla avustuksia. Tarvittiin jumalallista ravistelua. Joku, joka voisi räjäyttää lian pois.
Silloin Jumala valitsi pellolta suoraan juntin tehtävään. Aamos ei ollut sivistynyt, eikä osannut kielioppia, small-talkia eikä käytöstapoja. Häntä ei olisi kutsuttu maakuntalehti Keski-Israelilaisen kolumnistiksi eikä maaherran ja piispan vastaanotolle. Hän ei ollut tyyppinä mikään imelä liituraitaluikertelija, vaan kävi asiaan heti. Mutta hänellä oli sanoma: Tuomio tulee, oletko valmis! Julistuksessa on vahva Jumalan läsnäolon tuntu ja keppiä ja nuuskaa saivat kaikki kansat ja kansanosat.

Joonalla meni kalakukko housuun

Joona oli Galilealainen kyläsaarnaaja, jolla oli lähes maksettu rivitalo-osake ja muskelivene Galilean järvellä. Hän oli arvostettu ja ajatteli elää loppuvuotensa kotiseudulla. Galilealaiset olivat silloin Savolaisten serkkuja, omituista murretta puhuvia vääräleukoja, joiden puhuessa vastuu oli kuulijoilla. Kerran Joona sai Jumalalta kehotuksen lähteä Niiniveen saarnaamaan. Se oli tuolloin pakanamaailman jumalattomuuden keskus, Brysselin etäispesäke, jossa kansa yhdentyi vieraisiin jumaliin. Matkaa sinne oli yli tuhat yksinäistä kilometriä vastenmieliseen tehtävään. Seurauksena oli, että Joonalla meni kalakukko housuihin ja hän päätti paeta meren taakse Tarsisiin eli Espanjaan. Sinne oli yli 5000 kilometriä. Pakomatka meni joutuisasti alaspäin siihen asti, kunnes Joona huomasi olevansa täydellisessä pimeydessä kalan sisuksissa. Alkoi kolmen päivän ”Heinäveden kirkastusjuhlat”, kun suussa oli vettä, päässä heiniä ja pimeyttä kaikkialla! Kun kala sitten oksensi Joonan kuivalle maalle, oli mies nyt valmis matkaan. Niinivessä syntyi herätystä, mutta itsekäs Joona jäi pensaan alle murjottamaan omaa ankeutta.

Pietari – luuserista Kirkon Pylvääksi!

Pietari taas oli apostolien ykkösmies, keskushyökkääjä, puheenjohtaja ja pylväs. Aluksi hän oli häilyvä luuseri, aina äänessä oleva narsisti sekä epävakaa ja löysä lipsuja. Uran alkuvaiheessa hän muistutti enemmän hajoavaa astiaa kuin rautaista Ramboa. Raamatusta huomaamme, että hän on aina paikalla ja äänessä. Hän oli valmis kävelemään vetten päällä, tunnustamaan Jeesuksen Messiaaksi, mukana kirkastusvuorella, pesemässä Jeesuksen jalkoja ja vannomassa ikuista uskollisuutta Mestarilleen.
Jeesuksen toiminnan loppuvaiheessa Pietarin epävakaisuus tuli esille, vaikka hän oli vannonut lujuutta. Mestari tunsi häilyväisen miehen heikkoudet. Pietari nukkui pommiin, kielsi Herransa kolminkertaisesti valalla vannoen. Hengellinen ja fyysinen loppuun palaminen oli täydellinen, kun kukko kolmesti kiekaisi Pietarin kanveesiin. Katkeran tappion kokenut ykkösmies hiipi yön pimeyteen korvat luimussa häveten helvetin tulen palaessa jalkojen alla. Myöhemmin Kristus antoi kolme mahdollisuutta anteeksiantamukseen ja petturista tuli Kirkon ykkösmies, jonka nimeen kaikki Tosimiehet Paavia myöten vannovat.

Jumala on käyttänyt työssään aina tavallisia ihmisiä – jopa miehiä.

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina