KRISTILLINEN ELÄKELÄINEN 3/2005

PYHÄT MATKAT JA LEPO

Matkustaminen nykyään on suosittua ja helpompaa kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Yhä useammalla eläkeikäisellä on ollut mahdollisuus päästä mukaan matkalle. Suuntautui matka sitten ulkomaille tai kotimaahan aina sillä on avartava kokemus. Nopeat lentoyhteydet, mukavat laivat ja hyvin varustetut junat ja bussit vievät meidät turvallisesti perille. Matkalla voi aina oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Matkailu avartaa. Matkalla oppii. ”Tärkeintä on lähteminen” mainosti eräs matkatoimisto.

Kristitty ihminen on myös matkalla. Psalminkirjoittaja sanoi ”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.”  (84:6).

Kaipaavat pyhälle matkalle. Monille kristityille Israel ja Raamatun maat ovat tällaisia kohteita. Myös pääseminen toisten kanssa hengellisille kesäjuhlille.

Tai yhteisille leireille ja tapahtumiin. Monella on haave päästä edes kerran Pyhään maahan. Ja kun haave saa muuttua todeksi, mikä voimanlähde se voi olla.

Psalminkirjoittaja kuvaa onnellisiksi niitä, joilla on voima Jumalassa. Ihmisen elämä monine haasteineen vie myös voimia. Miten ravitsevaa voi olla matka hyvässä seurassa toisten kanssa? Miten Jumalan sana koskettaa. Yhteinen usko ja rukous vahvistavat. Kokemus yhteydestä antaa uutta voimaa. Ihminen saa tulla yksinäisyydestä yhteyteen. Matka antaa voimaa elämään. Mutta myös lepoa, elämän kipujen keskelle.

Jeesus sanoi kerran ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” (Matt. 11:28). Jeesuksen kohdalla loppumaton ihmisvirta etsi häntä tungeksien hänen luokseen, sillä he tarvitsivat hänen apuaan. Hän auttoi heitä ja oli siksi väsynyt. Jeesuksen elämässä vaihtelivat työ ja taistelu, syrjään vetäytyminen ja lepo. Siksi hän sanoi ”Tulkaa!” Tuo sana on Jeesuksen palveluksen avainsana. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsiaan syrjäiseen paikkaan lepäämään vaan halusi heidän olevan hänen lähellään. Jos Jeesus tarvitsi lepoa, niin mikseivät myös hänen seuraajansa?

Pyhä sana kehottaa meitä matkalle ja lepäämään. Mikä voima onkaan pyhissä matkoissa? Levähtäminen ei tarkoita ainoastaan lepoa, vaan myös virkistymistä ja toipumista. Lepo on valmistautumista uusiin tehtäviin ja haasteisiin. ”Levähtäkää vähän…” Pyhät matkat antavat tähän mahdollisuuden. Voima on Jumalassa. Onnellisia ovat ne, jotka kaipaavat voiman lähteille pyhille matkoille. Tulkaa ja levähtäkää vähän.

Ystäväni kertoi kotiseutumatkasta Karjalaan. Mukana oli iäkäs ihminen, joka oli erittäin huonossa kunnossa. Muut pelkäsivät hänen vointiaan ja epäilivät voimien kestämistä. Kun ystävä sitten muiden mukana oli päässyt luovutettuun Karjalaan omaan kotikylään, hän muuttui hetkessä. Vanhan kotiseudun näkeminen oli muuttanut hänet ja hän oli täynnä elämän voimaa. Kaipaus oli muuttunut näkemiseksi.

Jeesuksen omalla matkan päättyminen kerran on turvallinen asia.

Uskominen muuttuu näkemiseksi.

Teuvo V. Riikonen

kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka työskentelee Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina