KRISTILLINEN ELÄKELÄINEN 3/2006

ONKO RAUHA MAAILMASSA MAHDOLLISTA?

Yksi maailman arvostetuimpia palkintoja on Nobelin rauhanpalkinto, joka jaetaan syksyisin. Sen saaja on useimmiten yllätys, vaikka etukäteen asiaa spekuloidaankin. Se on yhtä yllättävää kuin monelle kutsu linnan juhliin tai mikä tahansa kutsu. Kuka voittaa tänä vuonna? Joskus sen saaja on niin itsestään selvä että kukaan ei vastusta sitä. Tällainen palkinnonsaaja oli Äiti Teresa. Mutta palkinnonsaaja voi olla kiusallinen valtaapitäville. Näin oli Puolassa Lech Walesan voittaessa. Palkinnon on saanut myös, kun on ensin sotinut ja sitten tehnyt rauhan. Näin kävi Egyptin presidentin Adwar Sadatin ja Israelin pääministerin Menahem Beginin kohdalla. Joskus sen on saanut jokin yleisesti arvostettu järjestö, kuten Lääkärit ilman rajoja-liike. Mutta palkinnon antamista on kaduttu myös muutaman viikon kuluttua. Näin kävi kun Mihail Gorbatsov sai palkinnon ja sen jälkeen tankit vyöryivät Vilnaan. Jotkut voittajat ovat maksaneet elämässään kovan hinnan, kuten juutalainen kirjailija Elie Wiesel, joka oli ollut keskitysleirillä taustansa takia. Itse ”voitin” Nobelin rauhan palkinnon vuonna 1988. Tosin muutaman tuhatta muutakin YK-sotilasta palkittiin samaan aikaan. Seuraavaksi me jännitämme tuleeko rauhanpalkinto Suomeen Martti Ahtisaarelle? Joka tapauksessa kyseessä on merkittävä rauhanpalkinto Rauhaton maailma ilman palkintoa Rauhanpalkinnosta huolimatta maailma on välillä melkoisen rauhaton paikka. Lähi-idän ongelmat tulevat räjähdyksenomaisesti esille säännöllisin väliajoin. Eri puolilla maailmaa on erilaisia kriisipesäkkeitä. Kansat ja rodut käyvät katkeraa taistelua keskenään. Ihmisiä kuolee ja maailma tuntuu kovin rauhattomalta paikalta. Miten rauha liittyy meidän suomalaisten elämään, jotka olemme saaneet elää vuosikymmeniä rauhassa. Rauhan sanoma ymmärretään paremmin, kun tiedetään miten se on hankittu? Suomen itsenäisyyden rauha on saatu sotimalla ja maata puolustamalla. Rauha ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen on täytynyt taistella. Kun toinen maailmansota alkoi, rikottiin 4800 rauhansopimusta. Kansojenvälisten rauhansopimusten keski-ikä on ollut noin 2,5 vuotta. Useiden maiden ja kansojen välillä on edelleen viha, rajat kiinni ja rauha on vain haaveissa. Silti rauha on mahdollista. Raamatussa sanotaan ”jos mahdollista, ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa”. Millä tasoilla rauha on mahdollista? Rauha kahden ihmisen välillä Ensimmäiseksi rauha on mahdollista kahden ihmisen välillä. Ihmisen on mahdollista ojentaa rauhan käden ojennus toiselle. Juuri se on vaikeaa. Kun Israel ja Palestiinalaiset solmivat aikanaan huteran rauhansopimuksen, sitä ennen Jasser Arafat ja Jitzhak Rabin eivät olleet tervehtineet toisiaan kädestä pitäen. Vasta rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen presidentti Bill Clintonin ehdotuksesta he tervehtivät toisiaan kätellen rauhantervehdyksellä. Ihmisen on mahdollista ojentaa rauhantervehdys toiselle. Ihmisten välinen rauha ulottuu myös kansojen välille. Tätä me suomalaiset emme aina ymmärrä. Mitä merkitsee elää rauhallisessa maassa? Kun on asunut kaksi- ja puoli vuotta lähi-idässä ja vieraillut yli 50 kertaa samoissa maissa, tietää miten syvässä viha ihmisten ja kansojen välillä voi olla. Viha kahden kansan ja yksityisten ihmisten välillä on usein katkera ja loputtomalta tuntuva. Rauha on kuitenkin mahdollista.

Elä rauhassa itsesi ja Jumalan kanssa

Toiseksi rauha on mahdollista suhteessa omaan itseensä. Ihminen voi riidellä itsellä kanssa. Toimia vastoin omaatuntoaan, periaatteitaan ja yhteiseksi hyväksyttyjä normeja. Toisia voi huijata, mutta itseään on vaikeampi pimittää. Ihminen voi pettää itseään pettämällä toisia. Siksi moni elääkin riidoissa itsensä kanssa. Rauha on mahdollista myös itsensä kanssa. ”Hyvä omatunto on hyvä päänalusta” on erinomainen kuvaus ihmisestä, joka elää rauhassa itsensä kanssa. Kristillinen kasvatus ja julistus ovat aina pyrkineet kasvattamaan ihmisiä jotka elävät sovussa itsensä kanssa. Palvelevat kansaamme ja yhteiskuntaamme omalla paikallaan. Löytävät paikkansa tässä maailmassa.

Kolmanneksi rauha on mahdollista myös Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala ojensi kätensä eli rauhan tarjouksen 2000 vuotta sitten ihmiskunnalle. Samalla kun se oli kädenojennus, hän tarjosi ihmiskunnalle rauhanpalkintoa. Paavali kirjoitti: ”Kristus on meidän rauhamme… ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.” (Kol. 2:14-17). Jumala tarjosi rauhattomalle maailmalle rauhanpalkinnon, Kristuksen. Oletko jo vastaanottanut tämän palkinnon?

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori