| KRISTILLINEN
ELÄKELÄINEN 3/2006
ONKO
RAUHA MAAILMASSA MAHDOLLISTA?
Yksi
maailman arvostetuimpia palkintoja on Nobelin rauhanpalkinto, joka jaetaan
syksyisin. Sen saaja on useimmiten yllätys, vaikka etukäteen
asiaa spekuloidaankin. Se on yhtä yllättävää kuin
monelle kutsu linnan juhliin tai mikä tahansa kutsu. Kuka voittaa
tänä vuonna?
Joskus sen saaja on niin itsestään selvä että kukaan
ei vastusta sitä. Tällainen palkinnonsaaja oli Äiti
Teresa. Mutta palkinnonsaaja voi olla kiusallinen valtaapitäville.
Näin oli Puolassa Lech Walesan voittaessa. Palkinnon on saanut
myös, kun on ensin sotinut ja sitten tehnyt rauhan. Näin
kävi Egyptin presidentin Adwar Sadatin ja Israelin pääministerin
Menahem Beginin kohdalla. Joskus sen on saanut jokin yleisesti arvostettu
järjestö, kuten Lääkärit ilman rajoja-liike.
Mutta palkinnon antamista on kaduttu myös muutaman viikon kuluttua.
Näin kävi kun Mihail Gorbatsov sai palkinnon ja sen jälkeen
tankit vyöryivät Vilnaan. Jotkut voittajat ovat maksaneet
elämässään kovan hinnan, kuten juutalainen kirjailija
Elie Wiesel, joka oli ollut keskitysleirillä taustansa takia.
Itse ”voitin” Nobelin rauhan palkinnon vuonna 1988. Tosin
muutaman tuhatta muutakin YK-sotilasta palkittiin samaan aikaan. Seuraavaksi
me jännitämme tuleeko rauhanpalkinto Suomeen Martti Ahtisaarelle?
Joka tapauksessa kyseessä on merkittävä rauhanpalkinto
Rauhaton maailma ilman palkintoa Rauhanpalkinnosta huolimatta maailma
on välillä melkoisen rauhaton paikka. Lähi-idän
ongelmat tulevat räjähdyksenomaisesti esille säännöllisin
väliajoin. Eri puolilla maailmaa on erilaisia kriisipesäkkeitä.
Kansat ja rodut käyvät katkeraa taistelua keskenään.
Ihmisiä kuolee ja maailma tuntuu kovin rauhattomalta paikalta.
Miten rauha liittyy meidän suomalaisten elämään,
jotka olemme saaneet elää vuosikymmeniä rauhassa. Rauhan
sanoma ymmärretään paremmin, kun tiedetään
miten se on hankittu? Suomen itsenäisyyden rauha on saatu sotimalla
ja maata puolustamalla. Rauha ei ole itsestäänselvyys. Sen
eteen on täytynyt taistella. Kun toinen maailmansota alkoi, rikottiin
4800 rauhansopimusta. Kansojenvälisten rauhansopimusten keski-ikä on
ollut noin 2,5 vuotta. Useiden maiden ja kansojen välillä on
edelleen viha, rajat kiinni ja rauha on vain haaveissa. Silti rauha
on mahdollista. Raamatussa sanotaan ”jos mahdollista, ja mikäli
teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten
kanssa”. Millä tasoilla rauha on mahdollista? Rauha kahden
ihmisen välillä Ensimmäiseksi rauha on mahdollista kahden
ihmisen välillä. Ihmisen on mahdollista ojentaa rauhan käden
ojennus toiselle. Juuri se on vaikeaa. Kun Israel ja Palestiinalaiset
solmivat aikanaan huteran rauhansopimuksen, sitä ennen Jasser
Arafat ja Jitzhak Rabin eivät olleet tervehtineet toisiaan kädestä pitäen.
Vasta rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen presidentti
Bill Clintonin ehdotuksesta he tervehtivät toisiaan kätellen
rauhantervehdyksellä. Ihmisen on mahdollista ojentaa rauhantervehdys
toiselle. Ihmisten välinen rauha ulottuu myös kansojen välille.
Tätä me suomalaiset emme aina ymmärrä. Mitä merkitsee
elää rauhallisessa maassa? Kun on asunut kaksi- ja puoli
vuotta lähi-idässä ja vieraillut yli 50 kertaa samoissa
maissa, tietää miten syvässä viha ihmisten ja kansojen
välillä voi olla. Viha kahden kansan ja yksityisten ihmisten
välillä on usein katkera ja loputtomalta tuntuva. Rauha on
kuitenkin mahdollista.
Elä rauhassa itsesi ja Jumalan kanssa
Toiseksi
rauha on mahdollista suhteessa omaan itseensä. Ihminen voi riidellä itsellä kanssa.
Toimia vastoin omaatuntoaan, periaatteitaan ja yhteiseksi hyväksyttyjä normeja.
Toisia voi huijata, mutta itseään on vaikeampi pimittää.
Ihminen voi pettää itseään pettämällä toisia.
Siksi moni elääkin riidoissa itsensä kanssa. Rauha on
mahdollista myös itsensä kanssa. ”Hyvä omatunto
on hyvä päänalusta” on erinomainen kuvaus ihmisestä,
joka elää rauhassa itsensä kanssa. Kristillinen kasvatus
ja julistus ovat aina pyrkineet kasvattamaan ihmisiä jotka elävät
sovussa itsensä kanssa. Palvelevat kansaamme ja yhteiskuntaamme
omalla paikallaan. Löytävät paikkansa tässä maailmassa.
Kolmanneksi
rauha on mahdollista myös Jumalan ja ihmisen välillä.
Jumala ojensi kätensä eli rauhan tarjouksen 2000 vuotta sitten
ihmiskunnalle. Samalla kun se oli kädenojennus, hän tarjosi
ihmiskunnalle rauhanpalkintoa. Paavali kirjoitti: ”Kristus on
meidän rauhamme… ristillä kuollessaan hän omassa
ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille
ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan
rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat
lähellä.” (Kol. 2:14-17). Jumala tarjosi rauhattomalle
maailmalle rauhanpalkinnon, Kristuksen. Oletko jo vastaanottanut tämän
palkinnon?
Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori
|