SANA / SYYSKUU 2007

Mistä voimaa?
”Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla, valtaansa minut se saa, voimaton oon…”, lauluntekijä valittaa. Voimattomuus on monen ihmisen ongelma. Mistä voimaa elämään ja uskonelämään?
Teksti Teuvo V. Riikonen piirros Anne tervahauta
Keski-Pohjanmaalla pappi meni rukoushuoneeseen saarnaamaan. Kun hän etupenkillä odotti vuoroaan, takana istuva vanha mies kuiskasi hänen korvaansa: ”Anna veren roiskua!” Vanhus tiesi salaisuuden: Jeesuksen veressä on voima.
Vanhan testamentin aikana uhriveri tuotti hyvityksen kansan synneistä, mutta ei poistanut syntejä. Vain verellä voitiin ostaa vapaaksi, sillä ”tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä” (1 Piet. 1:18-19). Kristuksen veri on veriuhri, joka tyydyttää Jumalan vanhurskauden vaatimukset.
Me voimme opetella Raamatun jakeet ja virsien sanat ulkoa. Voimme lahjoittaa paljon rahaa lähetystyölle ja auttaa lähimmäisiä. Voimme valittaa osaamme vähemmän ja harrastaa mietiskelyä. Saatamme istua tuohuksen tuoksussa ja paastota. Voimme lukea enemmän hyviä kirjoja ja lehtiä. Voimme vierailla pyhiinvaelluskohteissa ja kävellä ristisaatoissa. Voimme yrittää parantaa tapojamme ja elää siivosti.
Tämä kaikki on ihan hyvä, mutta silti taivaaseen päästään vain Jeesuksen veren kautta, sillä ”kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle” (Hepr. 9:14).
Nuorena kun olin seurakunnan leirillä, meitä kehotettiin ottamaan iltatilaisuuteen mukaan kivi. Jokainen leiriläinen toi kiven. Nuotiopaikan takana oli suuri risti, jonka juurelle kivet piti jättää. Kasassa oli satoja erikokoisia kiviä. Päälle kaadettiin punaista veren näköistä ainetta, joka peitti kivikasan. Veressä on voima.

Sanan
voima
Joskus näkee asfaltissa murtuman, josta kasvi on tunkeutunut läpi. Evankeliumi on vielä tätä suurempi voima. Se voi tunkeutua ihmissydämen läpi, joka on asfalttiakin kovempi este.
Jumalan sanassa on voimaa. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan” (Jes. 55:10-11).
Vieraillessani eräässä kristillisessä lastenkodissa pihalle tuli keski-ikäinen mies, joka parikymmentä vuotta sitten oli lähtenyt paikasta ovet paukkuen. Nyt hän kertoi tulleensa uskoon ja kiitti lastenkodissa aikanaan saamastaan kristillisestä opetuksesta. Sana palasi takaisin.
Sadekesinä nurmikkoa joutuu leikkaamaan usein. Sade tekee tehtävänsä. Hengellisiä herätyksiä on aina edeltänyt runsas sanankylvö.
Pietari kehottaa, että ”niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen” (1 Piet. 2:2). Pienelle lapselle ei voi antaa näkkileipäpakettia, vaan mahdollisuus tarrautua kiinni suoraan alkutuotantoon.
Samalla tavalla kuin sana synnyttää uskon, se myös antaa sille voimaa. Eräs ystäväni kertoi, miten hän vaikeassa elämäntilanteessa hoiti uskoaan toistamalla mielessään yhä uudelleen yhtä tiettyä raamatunjaetta.
Israelin kansalle annettu manna riitti yhdelle päivälle tai sapatin yli. Sanan voima riittää tälle päivälle

Rukouksen
voima
Nuorena miehenä kansanopistossa ollessaan eräs ystäväni rukoili itselleen autoa. Hän ei saanut autoa, vaan tyttöystävän, jolla oli auto. Jumalan vastaukset rukouksiimme vaihtelevat, mutta silti rukouksessa on voima.
Vuorisaarnassa opettaessaan rukouksesta Jeesus aloittaa: ”Kun rukoilette.” Siinä ei sanota ”jos tai mikäli ehditte”, vaan ”kun rukoilette”.
Jeesus kehotti rukoilijaa menemään ”kammioon”. Alkukielessä kammio tarkoitti varastohuonetta, jossa säilytettiin kaikista arvokkainta omaisuutta. Jos haluat Jumalalta jotain oikein arvokasta, mene hiljaisuuteen ja rukoile. Se ei sulje pois yhteistä rukousta seurakunnan kanssa.
Kun ihminen on tarpeeksi ahtaalla, hänelle käy kuin Vanhan testamentin Joonalle, joka kalan sisuksissa pimeydessä rukoili: ”Kun voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa ja rukoukseni tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi” (2:8). Kun ihmistä on elämässään tarpeeksi piesty, kirkot ja kappelit tulevat rakkaiksi. Hiljaisuudessa sydämestä voi Jobin rukous Jumalan puoleen: ”Jos turvaudun voimaan – hänen on voima” (9:19).

Heikkouden
voima
Raamatun mukaan Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (2 Kor. 12:7-10). Jeesuksen ristinkuolema näytti inhimillisesti katsottuna heikkouden osoitukseksi, mutta juuri tässä on kristinuskon suuri paradoksi, sillä ”Hän oli heikko, kun hänet ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen kanssaan me elämme Jumalan voimasta” (2 Kor. 13:4).
Jumala valitsee vain heikkoja ihmisiä, sillä Kristus itsekin on ollut ”heikko” (Hepr. 5:2).
Erilaisten vaatimusten paineissa raja tulee viimein vastaan. Voimat loppuvat. Et jaksa. Voi olla, että et edes tahdo jaksaa. Keskelle näitä vaatimuksia tulee lupa. Saat väsyä. Saat luovuttaa. Saat olla heikko ja tuntea itsesi loppuun palaneeksi. Saat pettyä itseesi ja lähimmäisiisi. Saat vaikka romahtaa.
Mitä sitä voi seurata? Uusien voimien löytyminen. Kun en osaa olla heikko, uusille voimille ei löydy sijaa. Mutta oman elämän romahtaminen voi olla vapauttava kokemus. Kun en jaksa, minua kannetaan ja kannatellaan.

Teuvo V. Riikonen