SANA / SYYSKUU 2007
Mistä voimaa?
”Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla, valtaansa minut se
saa, voimaton oon…”, lauluntekijä valittaa. Voimattomuus
on monen ihmisen ongelma. Mistä voimaa elämään ja uskonelämään?
Teksti Teuvo V. Riikonen piirros Anne tervahauta
Keski-Pohjanmaalla pappi meni rukoushuoneeseen saarnaamaan. Kun hän
etupenkillä odotti vuoroaan, takana istuva vanha mies kuiskasi hänen
korvaansa: ”Anna veren roiskua!” Vanhus tiesi salaisuuden:
Jeesuksen veressä on voima.
Vanhan testamentin aikana uhriveri tuotti hyvityksen kansan synneistä,
mutta ei poistanut syntejä. Vain verellä voitiin ostaa vapaaksi,
sillä ”tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu
isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään
katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän
ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä” (1 Piet. 1:18-19).
Kristuksen veri on veriuhri, joka tyydyttää Jumalan vanhurskauden
vaatimukset.
Me voimme opetella Raamatun jakeet ja virsien sanat ulkoa. Voimme lahjoittaa
paljon rahaa lähetystyölle ja auttaa lähimmäisiä.
Voimme valittaa osaamme vähemmän ja harrastaa mietiskelyä.
Saatamme istua tuohuksen tuoksussa ja paastota. Voimme lukea enemmän
hyviä kirjoja ja lehtiä. Voimme vierailla pyhiinvaelluskohteissa
ja kävellä ristisaatoissa. Voimme yrittää parantaa
tapojamme ja elää siivosti.
Tämä kaikki on ihan hyvä, mutta silti taivaaseen päästään
vain Jeesuksen veren kautta, sillä ”kuinka paljon paremmin
puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän
on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle” (Hepr.
9:14).
Nuorena kun olin seurakunnan leirillä, meitä kehotettiin ottamaan
iltatilaisuuteen mukaan kivi. Jokainen leiriläinen toi kiven. Nuotiopaikan
takana oli suuri risti, jonka juurelle kivet piti jättää.
Kasassa oli satoja erikokoisia kiviä. Päälle kaadettiin
punaista veren näköistä ainetta, joka peitti kivikasan.
Veressä on voima.
Sanan
voima
Joskus näkee asfaltissa murtuman, josta kasvi on tunkeutunut läpi.
Evankeliumi on vielä tätä suurempi voima. Se voi tunkeutua
ihmissydämen läpi, joka on asfalttiakin kovempi este.
Jumalan sanassa on voimaa. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Niin kuin
sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat
maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen
ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan,
joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän,
jonka minä sille annan” (Jes. 55:10-11).
Vieraillessani eräässä kristillisessä lastenkodissa
pihalle tuli keski-ikäinen mies, joka parikymmentä vuotta sitten
oli lähtenyt paikasta ovet paukkuen. Nyt hän kertoi tulleensa
uskoon ja kiitti lastenkodissa aikanaan saamastaan kristillisestä opetuksesta.
Sana palasi takaisin.
Sadekesinä nurmikkoa joutuu leikkaamaan usein. Sade tekee tehtävänsä.
Hengellisiä herätyksiä on aina edeltänyt runsas sanankylvö.
Pietari kehottaa, että ”niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa
puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen” (1
Piet. 2:2). Pienelle lapselle ei voi antaa näkkileipäpakettia,
vaan mahdollisuus tarrautua kiinni suoraan alkutuotantoon.
Samalla tavalla kuin sana synnyttää uskon, se myös antaa
sille voimaa. Eräs ystäväni kertoi, miten hän vaikeassa
elämäntilanteessa hoiti uskoaan toistamalla mielessään
yhä uudelleen yhtä tiettyä raamatunjaetta.
Israelin kansalle annettu manna riitti yhdelle päivälle tai
sapatin yli. Sanan voima riittää tälle päivälle
Rukouksen
voima
Nuorena miehenä kansanopistossa ollessaan eräs ystäväni
rukoili itselleen autoa. Hän ei saanut autoa, vaan tyttöystävän,
jolla oli auto. Jumalan vastaukset rukouksiimme vaihtelevat, mutta silti
rukouksessa on voima.
Vuorisaarnassa opettaessaan rukouksesta Jeesus aloittaa: ”Kun
rukoilette.” Siinä ei sanota ”jos tai mikäli ehditte”,
vaan ”kun rukoilette”.
Jeesus kehotti rukoilijaa menemään ”kammioon”.
Alkukielessä kammio tarkoitti varastohuonetta, jossa säilytettiin
kaikista arvokkainta omaisuutta. Jos haluat Jumalalta jotain oikein arvokasta,
mene hiljaisuuteen ja rukoile. Se ei sulje pois yhteistä rukousta
seurakunnan kanssa.
Kun ihminen on tarpeeksi ahtaalla, hänelle käy kuin Vanhan
testamentin Joonalle, joka kalan sisuksissa pimeydessä rukoili: ”Kun
voimani jo raukenivat, minä yhä kutsuin Herraa ja rukoukseni
tuli sinun luoksesi pyhään temppeliisi” (2:8). Kun ihmistä on
elämässään tarpeeksi piesty, kirkot ja kappelit tulevat
rakkaiksi. Hiljaisuudessa sydämestä voi Jobin rukous Jumalan
puoleen: ”Jos turvaudun voimaan – hänen on voima” (9:19).
Heikkouden
voima
Raamatun mukaan Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa (2
Kor. 12:7-10). Jeesuksen ristinkuolema näytti inhimillisesti katsottuna
heikkouden osoitukseksi, mutta juuri tässä on kristinuskon
suuri paradoksi, sillä ”Hän oli heikko, kun hänet
ristiinnaulittiin, mutta Jumalan voimasta hän elää. Mekin
olemme heikkoja, koska olemme häneen liitettyjä, mutta yhdessä hänen
kanssaan me elämme Jumalan voimasta” (2 Kor. 13:4).
Jumala valitsee vain heikkoja ihmisiä, sillä Kristus itsekin
on ollut ”heikko” (Hepr. 5:2).
Erilaisten vaatimusten paineissa raja tulee viimein vastaan. Voimat loppuvat.
Et jaksa. Voi olla, että et edes tahdo jaksaa. Keskelle näitä vaatimuksia
tulee lupa. Saat väsyä. Saat luovuttaa. Saat olla heikko ja
tuntea itsesi loppuun palaneeksi. Saat pettyä itseesi ja lähimmäisiisi.
Saat vaikka romahtaa.
Mitä sitä voi seurata? Uusien voimien löytyminen. Kun
en osaa olla heikko, uusille voimille ei löydy sijaa. Mutta oman
elämän romahtaminen voi olla vapauttava kokemus. Kun en jaksa,
minua kannetaan ja kannatellaan.
Teuvo V. Riikonen