Hämeenkylän seurakunnan pääsiäislehti 2007

”MINÄ OLEN KULKENUT JO TÄMÄN TIEN…”

Jerusalem yli 20 vuotta sitten. On pitkäperjantai. Olen kävelemässä Via Dolorosaa,
Jeesuksen kärsimystietä. Jossakin alempana menee alkuperäinen reitti, mutta näissä
samoissa maisemissa 2000 vuotta sitten kulki Jeesus Kristus. Nyt olen tuhansien
turistien kanssa kulkemassa tuota oletettua samaa reittiä. Matkaa kertyy parisen
kilometriä.

Kapeat kävelyreitit ovat täynnä ihmisiä. Paikallisia kristittyjä ja ulkomaisia vieraita.
Meteli on kova. Jotkut kantavat puista ristiä. Ihmiset seuraavat ryhmänjohtajia.
Katukauppiaat huutelevat omia hintoja. Basaarien tuotteet roikkuvat kaduilla.
Myytävänä oleva tuoreen ruuan tuoksu tuntuu sieraimissa. Matka etenee hitaasti.
Jotkut yrittävät kiilata toisten ohi. Osa pysähtyy Via Dolorosan eri merkityille kohdille
muistelemaan Jeesuksen kärsimystien eri vaiheita.
 
Mutta sitten yhtäkkiä matkani pysähtyy. Silmieni edessä on näky, joka pysäyttää.
Pysäyttää minut ja myös kymmenet muut. Television kuvausryhmä on myös
kiinnostunut asiasta ja kuvaa. Edessämme näemme keski-ikäisen naisen
konttaamassa Via Dolorosaa. Huomaamme, että hänen päässään on oikeasti
huivin alla piikkikruunu, joka on repinyt hänen ohimonsa ja päänsä verille, joka valuu
poskille ja niskaan. Nainen konttaa reittiä, joka on nupulakivistä katua. Välillä hän
suutelee maata. Hänen kätensä ovat verillä. Hän on ilmeisesti kontannut lähes koko
oletetun Jeesuksen kärsimystien. Välillä maata suudellen ja pysähtyen. Hänen ilme
on kärsivän näköinen. Naisen ympärillä on tyhjä tila. Ikään kuin ihmiset kunnioittaisivat
hänen yksityisyyttään. He seuraavat magneetin tavoin naisen konttaamista. Television
kuvausryhmä kuvaa otosta, siitä miten ihminen hankkii lunastuksen?

Yhtäkkiä havahdun ajatukseen. Entä, jos tuon naisen takana kulkee toinen.
Mies kantaen ristiä ja kuiskaten hänen korvaansa hiljaa: ”Minä olen kulkenut
tämän tien…sinun puolestasi…”

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori