HETKINEN
Heinäkuu 2/2006

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori

Hoosea 14:2-9

Kuinka paljon Jumala rakastaa meitä? Entä silloin, kun olemme rikkoneet ja kulkeneet hänestä kauas? Onko tie takaisin mahdollinen?

JUMALA RAKASTAA OMASTA TAHDOSTAAN

Hoosean kirjan aikainen Israel eli loistossa, menestyksessä ja hyvinvoinnissa. 700-l eKr. kansalla meni ulkoisesti hyvin ja se näkyi myös Jumala-suhteessa. Suhde lähimmäisiin ja yhteys Jumalaan kuihtui. Kansa kääntyi luopion tielle ja Jumala oli unohduksissa.
Juuri tässä tilanteessa Hoosea puhuu kansalle Jumalan rakkaudesta. Jaksomme on Raamatun upeimpia kohtia luopuneille ja luopioille. Hoosea varoittaa turvautumasta ulkonaisiin tekijöihin (14:4, Assyrian mahti). Koko jakso alkaa kehotuksella palaamaan Jumalan luo. Sanoma huipentuu ”Minä rakastan heitä omasta tahdostani” (14:5). Jumala rakastaa kansaansa omasta tahdostaan. Ei ihmisten syntien ja pahuuden tähden, vaan ainoastaan omasta tahdostaan.
Jakson lopussa on myös ihana lupaus kansalle ”minä pidän sinusta huolen” (14:9).
Jumala pitää kansastaan huolen ja on läsnä kaikissa tilanteissa, myös silloin kun luopunut palaa takaisin Jumalan yhteyteen.

”Jumalan rakkaus on kuin meren aava” lauletaan vanhassa hengellisessä laulussa. Emme koskaan pysty ymmärtämään Jumalan rakkauden syvyyttä ja suuruutta. Jumala rakastaa sinua. Myös tänään. Omasta tahdostaan.

Heinäkuu 9

Psalmi 13:2-6

Jumala-suhde on ikään kuin kasvojen suhde. Jumala katsoo puoleemme ja me saamme rukoilla ”Herra käännä kasvosi meidän puoleemme”

PEITTÄÄKÖ JUMALA MEILTÄ KASVONSA

Kun ihminen on vaikeuksissa, ahdistunut ja vailla toivoa hän huutaa monia kysymyksiä Jumalan puoleen. Ne ovat usein samanlaisia kuin Daavidilla Psalmin kirjassa. Oletko unohtanut minut? Kuinka kauan peität kasvosi minulta? Kuinka kauan nämä huolet jatkuvat? Miksi sydäntäni jäytää tuska?
Nämä Psalmin kysymykset ovat meidänkin kysymyksiämme. Usein taustalla on hyvin epätoivoinen ajattelu, Jumala on hyljännyt minut. Yhteenvetona voi olla ajatus, että kuolema vain voi tehdä lopullisen ratkaisun ja siksi kirjoittaja rukoilee ”älä anna minun nukkua kuolemaan”. Mutta kuolema ei ole lopullinen sana. Psalmi päättyy ihanaan lupaukseen ”Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen.” (6). Kaikkien miksi-kysymysten jälkeen nousee kiitos ja luottamus Jumalan huolenpidosta.

Jumalan aika ja ihmisen aika ovat erilaiset. Silloinkin kun Jumala näyttää nukkuvan, peittävän kasvonsa ja unohtaneen meidät, Hän pitää meistä huolen. Sefanja 3:17 (vanha käännös) sanoo ”Hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua”

Heinäkuu 16

Jesaja 66:18-19

Katselemme Jumalan valtakunnan toteutumista usein vain omasta näkökulmasta. Jumala katsoo myös toisesta suunnasta. Kerran kaikki kansat näkevät kirkkauden.

MIKÄ ON JUMALAN VALTAKUNNAN LOPPUTULOS?

Maailma on täynnä kansoja, kansanheimoja, kieliä ja erilaisia ryhmiä. Lähetystyö etenee valtavalla voimalla kaikilla mahdollisilla nykyisillä menetelmillä. Jesaja puhuu kaikista kansoista ja kielistä, jotka ”tulevat ja näkevät kirkkauteni” (66:18).
Jesaja luettelee kansoja, jotka voimme vielä nytkin paikallistaa kartalle. Tarsiis oli Espanjassa, Put ja Lud olivat Afrikassa, Tubal oli Anatoliassa eli Turkin alueella ja Jaava Kreikassa. Näissä kansoissa on esiteltynä länsi, etelä ja pohjoinen. Vain itä puuttuu tästä lyhyestä jaksosta.
Jumalan valtakunnan sanoma etenee kaikkien kansojen ja kielien keskuuteen. Hän kokoaa kansansa kaikista kansoista ja kielistä ja kaikki ihmiset kerran näkevät. Jumalan valtakunnan sanansaattajat ”kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani.” (19).
Kyse on kuin ottelusta, jota seuraamme katsomosta. Peli on vielä kesken, mutta lopputuloksen näemme Raamatusta. Kerran kaikki kansat näkevät Jumalan kirkkauden.

Kun katsomme Ilmestyskirjan loppulukuja, siellä meidän eteemme piirretään kuva taivaasta, jossa ei ole itkua, kipua, sairautta eikä mitään pahaa. Kaikki entinen on mennyt. Jaksatko ajatella sinne asti?

Heinäkuu 23

Hepr. 12:25-29

Kun kaikki näyttää tasaiselta, on vaikea uskoa että ”kerran kaikki järkkyy”. Viime vuosina maapalloa on ravisteltu niin monta kertaa, että joudumme kysymään: onko maailma lopullisesti järkkymässä?

KAIKKI LUOTU JÄRKKYY

Maapallon globaalit ongelmat ovat saaneet miettimään, mihin maailma on menossa. Kun ennen herätys-saarnaajat varoittivat maailmanlopusta, niin nykyään sen tekevät tiedemiehet. Ihminen elää kuin viimeistä päivää, eikä muista tilivelvollisuutta Jumalalle.
Heprealaiskirjeen tuntematon kirjoittaja varoitteli meitä ottamalla esimerkin Israelin kansan epäuskosta. Mutta hän sanoo myös, että kerran Jumalan ääni on tekevä lopun myös luomakunnasta, sillä ”vielä viimeisen kerran minä panen maan järkkymään, enkä vain sitä vaan myös taivaan.” (Hepr. 12:26).
Kun Jumala tuomitsee, silloin koko luomakunta järkkyy. Mutta on olemassa jotakin, joka ei järky. Se on Jumalan valtakunta. Kristuksen omilla ei ole mitään pelättävää, sillä Jumala on suurempi ja tietää kaiken. Saamme olla kiitollisia ja palvella ”häntä hänen tahtonsa mukaisesti” (12:28). Siitä huolimatta, että Jumala on tuhkaksi polttava tuli.

Jumalan pelko on uskon edelläkävijä. Maailman myllerryksissä vain se on turvassa, joka ei pelkää kuin yhtä asiaa. Jumalaa. Jumalaa pelkäävä on turvassa, jonka ei tarvitse pelätä edes Jumalaa.

Heinäkuu 30

Luuk. 9:28-36

Raamatussa on kerrottu useista tilanteista, joissa moni kristitty olisi halunnut olla mukana. Yksi tällainen on opetuslasten kirkastusvuorikokemus Kristuksen kanssa.

KUINKA KIRKAS KRISTUS ON?

Jeesuksen apostolien joukossa oli kolme henkilöä, jotka saivat nähdä enemmän. Pietari, Johannes ja Jaakob pääsivät myös kirkastusvuorelle jonnekin Hermonin rinteille. Siellä Jeesuksen rukoillessa he saivat nähdä jotakin häikäisevää Kristuksen sisäisestä kirkkaudesta. Ja kun paikalle vielä ilmestyi Mooses ja Elia, jotka edustivat VT:n lakia ja profeettoja, näytös oli täydellinen. Kokemus mykistyttävä ja tunnelma oli ihana. Ei ihme, että Pietari oli valmis rakentamaan pysyvää majaa ja jäämään vuorelle. Pietari olisi halunnut pitkittää kokemustaan Kristuksen kirkkauden ja pyhät nähtyään. Mutta tämä ei ollut ydin, vaan Kristuksen kirkastuminen. ”Tämä on minun poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä” (9:35).
Apostolit joutuivat tulemaan vuorelta alas. Kokemukset jäivät, mutta he ”näkivät Jeesuksen olevan yksin”. Jeesuksen yksinäinen hetki ei jäänyt vain tähän, se johti ristille asti.

Jumala antaa joskus omilleen hetkiä, jolloin saa sanoa: ”Herra tässä on hyvä olla”. Niihin hetkiin ei aina voi jäädä, Kristus tulee niihinkin hetkiin, jossa ei ole hyvä olla.