SANA / tammikuu 2005

APOSTOLIT RÄJÄYTTÄÄ LIAN POIS

Kiinnostaisiko sinua tehtävä, jossa olisi mahdollisuus lopussa tulla ristiinnaulituksi pää alaspäin, mestatuksi, pudotetuksi kiehuvaan kattilaan, hirtettäväksi, kivitettäväksi, nyljettäväksi elävänä, miekalla tapettavaksi, keihäällä seivästettäväksi tai nuolilla ammuttavaksi ellet sitä ennen itse olisi päättänyt päiviäsi? Miltä kuulostaisi tällainen tehtävä? Vieläpä Kristuksen kirkossa ja Jumalan valtakunnan työssä?
Voiko tuo olla totta? Kenestä on kysymys? Vain apostoleista. Jeesuksen ensimmäisistä seuraajista.

Ne kaksitoista

Olen työni puolesta johtanut useita Raamattulinjoja ja Israelin matkoja.
Niissä on ollut eri määriä ihmisiä. Jokainen ryhmä on ollut oma kokonaisuus.
Mutta kaksi ryhmää on jäänyt erityisesti mieleen. Ne olivat täysin erilaisia ryhmiä, mutta silti niissä oli jotakin enemmän. Mikä niissä oli yhteistä?
Vain yksi asia. 12 osanottajaa.
Jeesuksella oli kymmeniä opetuslapsia ja seuraajia. Tästä laajemmasta porukasta hän antoi erityistehtävän kahdelletoista. Heistä tuli apostoleja.
Jeesus rukoili asian puolesta ja ”valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen” (Lk. 6:12-13). Miksi kaksitoista? Lukua on sanottu täydellisen hallitusvallan luvuksi, joka ilmenee myös Raamatussa monella tavalla.
Apostolit on merkinnyt ihmisryhmää, joka on lähetetty tiettyä tarkoitusta varten. Apostoli on virallisesti valtuutettu edustamaan ja toimimaan lähettiläänä. Apostoleilla oli kaksi tehtävää (Mark. 3:14-15). Ensiksi olla Jeesuksen seurassa. Toiseksi lähteä saarnaamaan hyvää sanomaa.

Edellytykset tehtävään

Apostoliksi ei päässyt kuka tahansa. Sen sijaan Jeesuksen valitsemat olivat kuin kuka tahansa. He olivat kuitenkin seuranneet Jeesusta alusta asti. Ja olivat myös nähneet Jeesuksen hänen ylösnousemuksen jälkeen. He määrittelivät kirkon opillisen perustuksen, heillä oli evankeliumin valta ja voima tehdä ihmeitä.
Silti he olivat hyvin tavallisia. Pietaria lukuun ottamatta parikymppisiä, joilla parran kasvu oli vasta alussa. Johannes vielä nuorempi. He olivat lähtöisin alemmasta tai keskiluokasta ja tekivät leipätyönsä tavallisissa hommissa muun muassa kalastajina ja verovirkailijoina. He olivat kaikki juutalaisia ja Juudas Iskariotia lukuun ottamatta Galileasta. Juudas oli kotoisin Kerijotin kylästä, joko Juudeasta tai Kuolleen meren itäpuolelta.
Galilealaisina he olivat syrjäseudulta, ja silloin sanottiin ”Voiko Galileasta tulla mitään hyvää?” Galilealaiset olivat silloin Savolaisten serkkuja, omituista murretta hiilivalkealla puhuvia, joiden puhuessa joskus vastuu siirtyi kuulijoille.

Epätäydellisen täydellisiä

Apostolit eivät toimintansa perusteella olleet kovin hääppöistä porukkaa – kaukana parhaasta A-ryhmästä. He nukkuivat, pelkäsivät kovaa myrskyä, riitelivät, suuttuivat, hamusivat parhaita paikkoja itselleen ja olivat monissa tilanteissa täysin pihalla asioiden todellisesta luonteesta.
He unohtivat ottaa matkalle mukaan eväsleivät ja kalat ja yrittivät estää äitejä tuomasta lapsia Jeesuksen luokse. He väittivät että eivät koskaan hylkää Jeesusta. Mutta Jeesuksen pidättämisen hetkellä he kaikki unohtivat hänet ja juoksivat karkuun.
Luonteeltaan ja poliittisilta näkemyksiltään he olivat täysin erilaisia. Osa oli kiivasluonteisia, joilta herne meni nenään pienemmästäkin ja osa oli rauhallisuuden tyyssijoja. Osa oli keskenään niin kaukana ajatuksissaan toisistaan, että ilman Jeesusta he olisivat voineet tappaa toisensa.
Mutta juuri tämä lienee ollut Jeesuksella ajatuksena kun hän valitsi juuri heidät. Erilaisuudesta tehtiin juuri se rikkaus, jolla koko maailman valloitus voisi alkaa.

Mikä menee miehen kaaliin?

Mutta mikä oli ratkaiseva asia, jotta juuri näistä miehistä tuli Kirkon tukijalkoja? Muutos. Apostolit muuttuivat. Raamattu kuvaa apostoleja kaunistelematta mitään. Ryhmänä, joka ei ollut millään tavalla lupaava.
Juuri heistä Jeesus koulutti huipputiimin. Heistä olisi voinut tulla alemmuuskompleksi paketti, mutta kolme yhtäjaksoista vuotta räjäytti lian pois. Heistä tuli Kristuksen kädessä erinomainen porukka, joka oli valmis hoitamaan tehtävänsä.
Jeesuksen opetusmetodeihin kuului tiettyjä perusasioita, jotka auttoivat menemään asiat apostolien kaaliin. Ne olivat ryhmätyöskentely, harjoittelujaksot, monet kertomukset ja Jeesuksen jatkuva läsnäolo.
Apostolit saivat tehdä monta tehtävää pienissä ryhmissä, Jeesus asetti heidät montaa kertaa hankalaan tilanteeseen ja opetti heitä jatkuvasti ”moninaisilla kertomuksilla”.
Jeesuksen läheisyydessä ei voi olla kolmea vuotta muuttumatta.
Lähdemme nyt yhdessä kahdentoista apostolin matkaan noin kerran kuukaudessa.

KAINALOJUTTU/MIKÄ MUUTTAA IHMISEN?

”Herra muuta minut” on monen ihmisen pyyntö ja rukous. Mikä muuttaa ihmisen?
Eräässä artikkelissa kysyttiin ”Muuttuuko persoonallisuus todella 20.
ikävuoden jälkeen?” Joidenkin mielestä 30. ikävuoden tiedoilla ihmisen luonne on kovettunut kuin kipsi, eikä enää pehmene. Viime aikoina on puhuttu ihmisten rajattomista mahdollisuuksista kasvamiseen ja muutokseen. Kaikissa meissä ilmenee välillä sekä pysyvyys että muutos.
Jeesus muokkasi kahtatoista apostolia tahtonsa mukaisesti. Ihmisen oma tahto on aina Jumalan tahtoa vastaan. Kun ihminen pyytää elää Jumalan tahdossa hän silloin pyytää elämäänsä vaikeuksia, kärsimyksiä, kipuja eli muutosta.
Lutherin mukaan ”petollisia ihmisiä ja Perkeleitä”.
Et voi paistaa herkullista munakasta ellet ole valmis rikkomaan kananmunaa.
Moni toivoo muutosta, mutta ei tahdo, että mikään muuttuu. Kun Jumala muuttaa, Hän tekee sen usein rikkomalla vanhaa. Silloin tulee uutta.
Näin kävi apostoleille ja myös meidän kohdalla. Muutos tekee kipeää, mutta on aina mahdollisuus uuteen.

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on kirjailija-pastori, joka toimii Savonlinnan kristillisen opiston rehtorina.