Valmiissa pöydässä sinun arvo nousee

Työpaikkani vieressä on kehitysvammaisten hoitokoti. Se on ollut siinä pari vuotta. Opistomme myi tontin, johon koti rakennettiin. Sitä ennen kodille oli etsitty toista tonttia, toiselta puolelta opistoa. Pari naapuria oli vastustanut hanketta. Syyt olivat ilmeisesti moninaiset. Erään tulkinnan mukaan asukkaat pelkäsivät omien asuntojen arvon laskevan, jos vammaiset tulevat viereiselle tontille. Joka tapauksessa kehitysvammaisten hoitokotia ei haluttu viereen. Tontti löytyi toisesta paikasta ja kehitysvammaiset saivat kodin.

Erilaisuus on hankala asia. Parempi olisi kun kaikki olisi samanlaisia. Vielä parempi olisi jos kaikki olisivat vielä sellaisia, joista olisi meille hyötyä. Ettei meidän oman tonttimme arvo laskisi. Sen takia erilaisuutta pelätään. vastustetaan ja se haluttaisiin työntää pois silmistä. Kristillisessä kirkossa tilanne on yhtä hankala. Kannatamme erilaisuutta jota ilmenee Afrikassa, Aasiassa ja ekumeenisissa kokouksissa. Mielipiteissä saa olla eri mieltä kunhan on samaa mieltä. Olemme kaikki avarahenkisiä ja hyväksymme kaikkien kukkien kukkimisen paitsi…
Seurakunnan penkissä on vaivautuneita ilmeitä, kun erilainen saapuu paikalle.
Oman penkin arvo voi laskea.

Kristuksen sanoma oli jollakin tavalla ainutlaatuista. Sen sisälle mahtui kaikki. Erilaisetkin. Vaikka Kristus tuomitsi synnin, ruoski katumattomia ja paljasti tekopyhyyden siinä ei ollut kaikki. Kristus hyväksyi yhteyteensä spitaaliset, veronkerääjät, naiset, lapset, vammaiset ja kaikki erilaiset. Kristuksen yhteydessä ihmisen arvo nousi. Ihmisarvonsa menettänyt olikin yhtäkkiä arvokas, tärkeä ja merkittävä. Juuri siinä oli hänen sanomansa ainutlaatuisuus.
Siihen liittyi kaksi asiaa. Hän katsoi ja tuli luokse. Hän katsoi langenneen, epäonnistuneen, heikon ja syntisen puoleen. Siinä katseessa oli rakkautta, armoa ja laupeutta. Sitten hän tuli luokse. Ojensi kätensä, kosketti ja teki uutta. Hän tuli sellaisenkin luokse, joka ei osannut enää edes etsiä. Hänen seurassa ihmisen arvo oli huipussaan.

Opistomme päätti järjestää kehitysvammaisille ja heidän hoitajilleen tervetuliaisjuhlan. Oppilaat olivat tehneet tervetuliaisohjelman ja emännät laittaneet tarjoilun valmiiksi. Pöytä oli katettu hienosti liinalla ja maukas täytekakku odotti ottajiansa. Juhlasali oli koristeltu hienoksi. Vieraille oltiin valmiita tarjoamaan suoraan pöytiin. Puuttui enää vain vieraat - vammaiset…
Juhlapäivä oli talvella. Juuri sinä päivänä pakkanen oli jäädyttänyt tiet ja jalkakäytävät todella liukkaaksi. Talonmies ei ollut ehtinyt hiekottaa jalkakäytäviä. Sen takia kenelle tahansa tie oli petollisen liukas. Opistomme oppilaat olivat kirjoittaneet kehitysvammaisille ison tervetuloa-plakaatin ulko-oveen. Seisoimme oven takana odottamassa ja ihmettelimme miksi he olivat myöhässä.

Jonkin ajan kuluttua kaukaa opistoa alkoi lähestyä epämääräinen joukko. Ihmettelimme miten matkan teko oli niin hidasta, kunnes tajusimme, että jalkakäytävä on hirvittävän liukas, emmekä ehtineet tehdä sille mitään. Kehitysvammaiset tulivat hitaasti, muutamat kaatuilivat koko ajan ja hoitajat auttoivat heitä ylös. Mentyämme heitä vastaan huomasimme, että kehitysvammaiset auttoivat myös toisiaan. Pitivät kiinni ja tukivat. Siitä huolimatta he lyhyen matkan aikana kaatuilivat kymmeniä kertoja. Matkan teko oli lyhyestä välimatkasta huolimatta todella hidasta. Pikkuhiljaa he kuitenkin etenivät kohti opistoa ja juhlapöytää.
Kunnes olivat kaikki perillä.
Valmiissa pöydässä.

Teuvo V. Riikonen
Savonlinnan kristillisen opiston rehtori