SANANSAATTAJA 19.3.2003

ISÄTÖN SUKUPOLVI

Edesmennyt kirjailija Henri J. M. Nouwen kertoo kirjassaan ”Särkymisen viisaus”, että meillä on vastassamme sukupolvi, jolla on vanhemmat mutta ei isiä. Sukupolvi, joka on alusta saakka suhtautuu epäluuloisesti, jokaiseen joka vaatii arvovaltaa minkä syyn tahansa takia. Nouwenin mukaan huomispäivän miehet ja naiset toteavat ettei yhdelläkään isällä ole heille mitään sanomista vain sillä perusteella että on elänyt kauemmin kuin he. Tämä pelokas sukupolvi, joka hylkää isänsä ja varsin usein torjuu joka ikisen auktoriteetiksi pyrkivän henkilön tai instituution oikeutuksen on itse vaaran partaalla: joutumassa oman itsensä vangiksi. Isien sijaan mittapuuksi otetaan vertaiset. Tästä seuraa se, että nuoriso ei enää pyri aikuisuuteen ottamaan paikkaansa isinä ja äiteinä. Näin siis Nouwen. Me vanhemmat isät ja äidit olemme huolissamme nuorista. Erityisesti murrosikäisistä. Heidän oireilunsa huolestuttaa meitä – ihan syystäkin. Mutta olemmeko ajatelleet millaisen kuvan nämä nuoret saavat tästä yhteiskunnasta pelkillä pinnallisilla uutisilla. ”Rehelliset hiihtäjät käryävät hemohessistä”, ”sisä-piirikauppoja huippujohdon tasolla”, ” ministeri tuki omia golf-osakkeitaan”, ”pappi lähenteli tyttöjä”, ”poliisit tekevät rikosilmoituksia toisistaan”, ”doping-tutkija ajoi pylvääseen” ja ” kansanedustaja ajoi humalassa lumihankeen” ja kertoi ”ettei yleensä selvin päin aja humalassa…” Tällaisen auktoriteetin puoleenko nuorten pitäisi kääntyä? Isätön maailma on arvoton maailma. Se on hukassa oleva nuoriso, jolta on varastettu lapsuuden ja nuoruuden lisäksi isät. Lapsemme ja nuoremme ovat ymmällä. He eivät tiedä mihin elämässä pitää pyrkiä, kun meidän esimerkkimme kertoo toista. Sodasta palannut isä-joukko oli sen verran järkyttynyt, että isyys tuotti monille tuskaa. Seuraava sukupolvi oli jollain lailla poissa-oleva sukupolvi. Työ, ura ja menestys voittivat lapset. Onko niin, että sen mukana meni myös arvot ja isät. Tämänkö takia nuoret suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen mikä leimautuu auktoriteetiksi? Senkö takia miehet loistavat poissaolollaan seurakunnan toiminnasta? Onko seurakuntien toiminta naisten ehdoilla olevaa toimintaa isättömälle sukupolvelle? Montako sukupolvea meillä on varaa menettää? Isä, ota paikkasi. Oikea isyys on tiistai-illan isyyttä. Läsnäoloa silloin kun lapsi tarvitsee sinua.

Teuvo V. Riikonen
rehtori, kirjailija
Savonlinnan kristillinen opisto