Joulukuu 2014 Itä-Savo 

PUHEENVUORO

USKONTOJEN SYNTY JA ROOLI LÄHI-IDÄSSÄ

Lähi-itä kuohuu. Kriisi toisensa jälkeen seuraa alueen maita.
Mitä kriisin takana on? Mikä on uskontojen rooli Lähi-idässä?

Kun jossakin päin Lähi-itää kuohuu, hyvin nopeasti näkyy myös uskonnon läsnäolo. Uskontojen rooli on merkittävä ja se näkyy mediassa, kulttuurien kohtaamisessa, politiikassa ja myös arkipäivässä. Uskonnot nähdään usein myös riidankylväjinä, vaikka niiden perimmäisen sanoman pitäisi olla rauha ja sovinto.
Sodat ja terrorismi lisäävät jännitteitä myös eri uskontojen välillä. Uskonto itsessään voi palvella sekä hyvää että pahaa. Kuitenkin viha ja väkivalta ovat usein seurausta väärintulkitusta uskonnosta ja epätietoisuudesta. Kun toista uskontoa ei tunneta, se helposti koetaan vieraaksi ja jopa pelottavaksi. Siksi tarvitaan asiallista tietoa uskonnoista, rakentavaa dialogia ja toisten uskontojen kohtaamista. Siitä voi nousta myös kunnioitus.

Lähi-idässä uskontojen rooli on erityinen, koska alue on antanut maantieteelliset puitteet kaikille kolmelle monoteistiselle uskonnolle. Sekä kristinuskon että islamin juuret ovat juutalaisuudessa. Juutalais-kristillisen tradition mukaan profeetta Muhammed kääntyi ensin juutalaisten ja kristittyjen puoleen kuultuaan Jumalan kutsun. Islamin muodostumiseen omaksi uskonnoksi vaikutti muun muassa se, että juutalaiset ja kristityt olivat torjuneet Muhammedin.

Juutalaisuus on näistä kolmesta uskonnosta vanhin, sillä se syntyi noin 1200 eKr., kun Jumala antoi Siinailla Moosekselle kymmenen käskyn laintaulut. Kristinusko syntyi noin 2000 vuotta sitten, kun Jeesuksen opetuslapset seurasivat hänen opetuksiaan ja levittivät niitä. 300-luvulla kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Islam taas syntyi vuoden 610 jälkeen Arabian niemimaalla, kun enkeli Gabriel ilmestyi profeetta Muhammedille 23 vuoden aikana. Lähi-idässä on vieläkin alueita, joissa islam ja kristinusko ovat eläneet sovussa jopa yli 1300 vuotta.

Kaikille kolmelle uskonnolle 1800-luvulla eKr. vaikuttanut Aabraham on uskon kantaisä. Sekä Uudessa testamentissa että Koraanissa Aabraham mainitaan profeettana ja esikuvana. Juutalaisten pyhän kirjan Taanakin tapahtumista on kerrottu ensin suullisesti, ennen kuin niitä alettiin kirjoittaa muistiin noin vuonna 1000 eKr. Nuorimmat Vanhan testamentin kirjat ovat noin vuodelta 160 eKr. Uuden testamentin vanhimmat kirjat syntyivät noin 60 jKr. ja nuorimmat mahdollisesti vasta 100-luvulla jKr.

Raamatun kirjat ovat syntyneet yli 1100 vuoden aikana, kun Koraani syntyi noin 23 vuodessa (610-632). Islamin mukaan enkeli Gabriel saneli tekstin Muhammedille ja kirja on muslimeille erehtymätön. Ainoastaan arabiankielinen on aito, vaikka käännöksiäkin on.

Kaikilla kolmella uskonnolla on yhteisiä käsitteitä ja tekijöitä. Ensiksi kaikilla on kirja, joka on heille Jumalan sanaa. Juutalaisille Tanakin tärkein osa on Toora eli laki, joka muodostuu viidestä Mooseksen kirjasta. Tanak on periaatteessa sama kuin kristittyjen Vanha testamentti, vaikka siinä kirjojen järjestys on erilainen. Kristinuskossa Jumala lähetti Jeesuksen. Teologian mukaan tapahtui inkarnaatio, jolloin ”sana tuli lihaksi”. Jumalan luona ollut sana tuli maan päälle Jeesuksen muodossa. Kristitylle vanha ja uusi testamentti muodostavat Jumalan sanan. Islamissa Koraani on Jumalan sana. Sen asema islamissa on tavallaan samanlainen kuin Kristuksen asema kristinuskossa.

Yksi ongelmien synnyttäjä on unohtaa, että kaikille kolmelle uskonnolle Jumalan sana on Pyhä kirja. Usein kriisin syntymisen voi vaikuttaa loukkaantuminen, miten ihmiset suhtautuvat näihin uskontojen pyhiin kirjoihin. Tällöin kaikissa uskonnoissa hengellisellä johtajalla on merkittävä rooli yhteyksien rakentajana. Juutalaisilla on rabbi, kristityillä piispa tai pappi ja muslimeilla imaami tai mullah. Useimmiten he kaikki ovat koulutettuja, vaikka islamissa joskus seurakunnan johtajalla tehtävään myös riittää seurakunnan luottamus. Useimmat ovat saaneet teologista koulutusta.

Lähi-idän islamilaisissa maissa on neljä ryhmää, joilla vain on todellista valtaa. Ne ovat poliitikot, kuntien johtajat, rikkaat sekä uskonnolliset johtajat. Uskonnollisia johtajia kuunnellaan ja kunnioitetaan yhteisöissä ja siksi esimerkiksi rauhanturvaoperaatioissa uskonto-dialogi ja uskontojen tuntemus on merkittävää. Esimerkiksi sotilaspapeilla on tärkeä rooli uskontojen asiantuntijoina. Heillä on usein myös mahdollisuus käydä keskustelua muiden uskonnollisten johtajien kanssa.

Teuvo V. Riikonen
Kirjoittaja on Savonlinnalainen kirjailija, joka on juuri kotiutunut Libanonista UNIFIL rauhanturvajoukkojen Suomalais-Irlantilaisen pataljoonan sotilaspapin tehtävästä. Aikaisemmin hän on palvellut Golanilla ja Afganistanissa.