Itä-Savo 12.3.2015

SEURAKUNTA SAMMUTTAA VIIMEISENÄ VALOT

Politiikkaa ja uskontoa ei saa sotkea, mutta tekeekö sitä eniten ne, joita ei kiinnosta kumpikaan? Maassamme myös kirkoilla ja seurakunnilla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus. Vaikka kuinka tuhat vapaa-ajattelijaa väittäisi vastaan, kirkko, kirjasto ja koululaitos ovat luoneet pohjan Suomalaiselle hyvinvoinnille.

Jatkuvasti kuulemme väitteitä, että kirkko ja valtio pitää erottaa, vaikka ne on erotettu jo 1870, jolloin valtiokirkkojärjestelmä purettiin. Usein sanotaan, että tunnustuksellista uskonnonopetusta ei saa antaa, vaikka uskonnonopetus on yleissivistävää oman uskonnon opetusta, jota opettavat koulutetut aineenopettajat. Kirkon verotusoikeutuksesta valitetaan koko ajan, mutta samat ihmiset eivät puhu mitään siitä hyvästä mitä seurakunnat ovat tehneet lasten, nuorten, vammaisten ja vanhusten hyväksi. Kirkolla on myös lakisääteisiä tehtäviä kuten hautaustoimi ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito. Väestökirjanpito ei ole ollut vuodesta 2009 kirkon lakisääteinen tehtävä.

Kun kirkoista puhutaan, mainitaan usein vain luterilainen kirkko ja joskus ortodoksikirkko, vaikka helluntaiseurakunnat, vapaakirkko, pelastusarmeija, katolinen kirkko, baptistit ja kymmenet pienet seurakunnat tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Myös niillä tulee olla oikeus jäsenmäärän mukaiseen taloudelliseen tukeen. 

Uskonnonvapauden ajatellaan olevan vain mahdollisuutta erota kirkosta, vaikka lain idea on myös sallia harjoittaa omaa uskontoa. Kun puolustamme omaa vakaumusta, tulee puolustaa myös muiden. Jos puolustamme 1800-luvulla syntyneiden herätysliikkeiden oikeutta uskonnonharjoitukseen, on puolustettava myös 2000-luvulla syntyneiden Lähetyshiippakunnan, Evankelisen lähetysyhdistyksen ja pienien vapaiden seurakuntien oikeutta omaan uskonnonharjoitukseen.

Agressiivisella mediasodalla jatkuvasti hyökätään kirkkojen ja seurakuntien työtä kohtaan. Tiedän yhden kunnan, jossa asuu median riepottelema ihminen. Hänestä on kirjoitettu kymmeniä artikkeleita, mutta ei yhtään kirjoitusta siitä, että seurakunnan diakoni käy säännöllisesti tapaamassa häntä. Uskonnolla on positiivinen vaikutus yhteiskuntaetiikkaan. Ahneuden ja itsekkyyden tilalle kaivataan huolenpitoa heikompiosaisista.

Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että jokaisen vakaumusta kunnioitetaan ja uskonnonharjoittamisen edellytyksiä ei estetä. Uskontokuntien itsemääräämisoikeutta ei saa rajoittaa. Yhteiskunnan tavoite ei tule olla uskontoneutraali, vaan oman uskonnon harjoituksen mahdollistaminen. Kristillisessä arvomaailmassa ei ole mitään hävettävää. Suvivirsi soikoon edelleen koulujen kevätjuhlissa!

Teuvo V. Riikonen
Toiminnanjohtaja, kirjailija
Kansanedustajaehdokas ja puolueen varapuheenjohtaja (KD)